Kolumni

Milloin sinä koit vii­mek­si työn imua?

-
Kuva: Jussi Leinonen

Haastattelin torniolaista terveydenhoitajaa Sirpa Kestiä. Jutun oli tarkoitus käsitellä koronajäljittämistä, jota on tehty Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtavan lääkärin mukaan ansiokkaasti Meri-Lapissa, erityisesti Torniossa.

Kun tapasin Tornion koronakontissa työskentelevän Sirpan, löysin juttuuni myös erilaisen näkökulman.

Olen lukenut useita journalistisia juttuja, yleisöosastokirjoituksia, somekeskusteluja ja lehtien pääkirjoituksia siitä, kuinka sosiaali- ja terveysalan ihmiset uupuvat työssään. Jopa nostavat kytkintä ja vaihtavat alaa.

Myös opetusalan ihmiset kuuluvat niihin aloihin, joiden väsymisestä ja kyllästymisestä omaan alaansa keskustellaan paljon.

Sirpa Kesti ei vastaa ollenkaan kuvaa koronan alle jääneestä uupuneesta hoitajaraukasta. Päin vastoin, Sirpaa eivät ole pitkät päivät ja työputket painaneet. Hän kertoo olevansa innostunut normityöstäänkin ja nyt kun hän on saanut vielä tehdä erilaista työtä, niin hän oli aivan erityisen.

Sirpa Kesti kokee siis työn imua. Työn imu on työhön liittyvää innostusta ja iloa ja sitä voi kokea kaikissa ammateissa.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä.

Toisten ihmisten auttaminen lisää omaakin hyvinvointia ja parantaa omaa mieltä.

Minua alkoi kiinnostaa, millaisella asenteella hoitoalan henkilökunta jaksaa työssään ja kokevatko he työn imua.

Julkisen keskustelun perusteella minulla oli ennakko-oletus, että eivät juuri koe. Olin niin väärässä.

Soitin aiheesta työn imua laajasti tutkineelle professori Juha Hakaselle Työterveyslaitokselle. Hän kertoi, että Sirpa ei suinkaan ole poikkeusyksilö, vaan työn imua, siis työstä innostumista ja voimakasta tarmokkuutta, koetaan nimen omaan kuormittaviksi koetuilla ihmissuhdealoilla: sosiaali- ja terveysalalla sekä opetuspuolella.

Työn imua kokevat enemmän naiset ja heistä hieman kokeneemmassa iässä olevat.

Nämä alat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä aloja, joita arvostetaan, vaikkei se välttämättä aina siltä tunnu.

Näinä poikkeusaikoina nämä alat ovat olleet vahvasti tekemisen ytimessä.

Se että tekee työtä, jolla on iso merkitys yhteiskunnalle, voi antaa voimavaroja, mutta toisille se tietysti voi olla stressin paikka.

Sosiaali- ja terveysalan sekä opetusalan tehtävissä autetaan ihmisiä. Hakanen kertoo, että tämä voi olla yksi tekijä työnhyvinvoinnin lisääjänä. Toisten ihmisten auttaminen lisää omaakin hyvinvointia ja parantaa omaa mieltä.

Avuliaisuudesta voisi olla lääke työssä viihtymiseen ja työn imun kehittymiseen myös muilla aloilla.


Luin esimerkiksi opettajasta, joka vaihtoi alaa automyyjäksi.

Hän kertoi ajattelevansa myyntityötä siten, että hän auttaa asiakasta löytämään itselleen sopivan auton.

Eli hän ei ajattele myyvänsä ja tienaavansa hilloa itselleen ja työnantajalleen, vaan hän nimenomaan haluaa auttaa ihmistä.

Hillot tulevat mukavana lisänä.

Työn imua voi käytä testaamassa Työterveyslaitoksen sivuilla. Vastauksia käytetään tutkimuksessa.