Ystäväni meni terveysasemalle toukokuussa jalkasärkyjen takia. Lääkäri passitti kotiin ohjeella "ota Buranaa". Säryt pahenivat. Syyskuussa kivut olivat sietämättömiä ja liikkuminen rajoittui sisätiloihin. Apua ei löytynyt.
Tilanne paheni, mutta tutkimukset olivat ylimalkaisia. Syksymmällä kipu oli läsnä yötä päivää, uni olematonta. Lopulta hänet otettiin sairaalaan. Joulukuussa löytyi syy – iso kasvain painoi alaraajojen hermoja, joista pienimmät olivat kuolleet ja muissakin oli vaurioita. Nestekiertojärjestelmä oli häiriintynyt, jalat valuivat nesteitä. Käyntejä eri lääkäreillä ehti kertyä syksyn aikana yli 25.
Ystävälläni on syöpätausta, joka olisi edellyttänyt heti kipujen ilmettyä asianmukaisia, riittäviä tutkimuksia. Valtava määrä kipua, kauhua, pelkoa ja ahdistusta, turhaan. Taloudellisia haasteita ja lomaketaistelua, turhaan.
Miten voidaan perustella lääkärien korkeat palkat, jos toiminta on näin ala-arvoista ja ihmistä halveksivaa? Miksi ystäväni ei päässyt tarvittaviin tutkimuksiin? Miksi häntä ei kuunneltu? Miksi hän joutui kärsimään?
Kyseessä on vakava hoitovirhe, mutta jotta saat sen näkyväksi ja oikeutta, joudut käymään valtavan paperisodan, joka voi kestää vuosia. Moniko jaksaa varsinkin, kun tulos on epävarma? Lääkärit yrittävät peitellä virheitään ja puolustelevat toinen toisiaan.
Joku voi tuumia, että yksittäistapaus. Ei ole. Toisella ystävälläni borreoloosin toteaminen ja lääkitys viivästyivät viikkoja, kun oikeita tutkimuksia ei tehty, eikä hänen näkemystä huomioitu. Entäpä ystäväni, joka jo on jo vuosia taistellut terveyshaasteidensa kanssa? Niihin on tullut mitä oudoimpia diagnooseja ja epikriiseihin on kirjoiteltu mitä sattuu seurauksella, että hoitopolku on mutkistunut ja taloudellinen apu on evätty.
Sote-palvelut ovat kalliita, koska turhia sote-käyntejä kertyy satoja viikoittain. Niin kutsutut ammattilaiset virkoineen aiheuttavat asiakkailleen lisää kärsimystä ja ahdistusta kerta toisensa jälkeen. Olisiko aika alentaa heidän palkkoja sille tasolle, miten he saavat hyvinvointia aikaan ja lakata maksamasta ihmisten kärsimysten aiheuttamisesta?
Ainoat, joiden työstä kuulee pääsääntöisesti hyvää palautetta terveysalalla, ovat hoitajat – heikoimmalla palkalla sote-työtä tekevät. Olen tavannut elämäni aikana ehkä sata lääkäriä. Heistä vajaa kymmenen on ollut hyviä ja alle viisi huippuja. Heitä arvostan todella korkealle ja heistä jokaista muistan suurella lämmöllä.
Entä nämä muut? Hyvinvointia vai pahoinvointia?