Kansainvälisen oikeuden mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Suomen perustuslaki antaa saamelaisille kielellisen- ja kulttuurillisen itsemääräämisoikeuden kotiseutualueellaan pohjoisen kunnissa. Onko sittenkään näin? Itsehallinto ei toteudu.
Sen näkee kaivosyhtiöiden aluevarauksista Käsivarresta aina Yli-Kyröön saakka ulottuvalla alueella, koneellisesta kullankaivusta poronhoitoalueilla sekä monesta muusta maankäytön hankkeesta, joita suunnitellaan saamelaisjärjestöjen vastustuksesta huolimatta. Saamelaista itsehallintoa toteuttavasta saamelaiskäräjistä on tullut lausuntoja antava kumileimasin, jonka kannat eivät vaikuta päätöksenteossa vähääkään.
Suomessa on käyty keskustelua siitä, onko historiassamme kolonialistisia piirteitä. Parempi kysymys olisi, onko Suomessa yhä kolonialistisia piirteitä. Niitä on paljon, viimeisempänä esimerkkinä saamelaiskäräjälain hylkääminen valiokunnassa.
On toisenlaistakin kolonialismia, jollaista valtio harjoittaa alkuperäiskansaa kohtaan. Valtaväestön ja alkuperäiskansan valtasuhde on hajanainen: suomalaiset tekevät saamelaisia koskevat päätökset saamelaisten puolesta. Valtio on anastanut saamelaisten maat kolonisaation keinoin, ja saamelaisten sosiaaliset ja kulttuuriset perinteet ja rakenteet on vuosisatojen saatossa korvattu imperialistisella suomalaisuudella. Edelleenkään lainsäädäntö ei tunne ”siidoja”, lappalaisia kyliä.
Kolonialismi alkoi jo 1600-luvulla, kun luterilainen kirkko leimasi saamelaisten maailmankuvan paholaisesta lähteneeksi ja noitakulttuuriksi. Pian noitalaitos ja -rummut katosivat. Kolonialismin aikakaudella saamelaisia esiteltiin Euroopan metropolien eläintarhoissa ja sirkuksissa kummajaisina. Sellainen perinne on tänä päivänäkin osa päättäjien ajatusmaailmaa aina eduskunnassa saakka. 1970-luvulla lappalaisten kalloja mittailtiin. Moni meistä on naureskellut saamelaisista tehdyille, halventaville sketseille vielä myöhemminkin.
Toivon, että voisimme nöyrästi pyytää anteeksi, kohdella saamen kansaa yhdenvertaisena ja kunnioittaa heidän oikeuttaan alkuperäiskansana. Meidän kaikkien pitää tunnistaa ja tunnustaa menneet ja nykyisetkin vääristymät. Se olisi suuri harppaus alkuperäiskansojen oikeudenmukaiselle kohtelulle ja perinteiden säilymiselle.