Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Mikä onkaan enää iha­nam­paa kuin tanssia kuk­keim­mil­laan olevan luonnon kes­kel­lä

Suukosken keitaalla on tanssittu kauan. Kuva on vuodelta 2013.
Suukosken keitaalla on tanssittu kauan. Kuva on vuodelta 2013.
Kuva: Jussa Liikkanen

Aikoinaan lavatanssit olivat niitä ainoita paikkoja, joissa saattoi kohdata muualta tulleita nuoria.

Nyt  televisio on aloittanut lavatanssiohjelmakiertueen ympäri maata. Se on saanut runsaasti katsojia ja  tanssijoita.  Ohjelman tarkoituksena on viihdyttää ja samalla myös esitellä  kunkin alueen  erityispiirteitä. Sellaista ohjelmaa, josta kaikki pitävät  ei ole eikä tule, olipa kyse mistä aiheesta tahansa.

"Mistä sitä tietää, vaikka sattuisi vielä jotakin kohtalokasta!"

Varmaan aidoin kuvaus alueesta saadaan, jos ohjaajat antavat  alueen omien asukkaiden  esitellä kotikuntaansa. Silloin kuvauksesta tulee aito, se ei tunnu ulkoa opetetulta.   Hyvä esimerkki ohjelman tärkeydestä on Tervolassa Suukosken tanssilavalta tehty ohjelma. Siinä ilmoitettiin  leivottavan   kampanisuja, mutta tehtiinkin niin sanottuja äkäsiä. Äkäinen oli myös palaute, syntyi niin sanottu kampanisukohu.

Mutta. kaikkein tärkein, suorastaan henkitärkeä on tämä ohjelma siksi, että siinä tavataan  aidosti. Ei virtuaalisesti, ei nappia painamalla vaan tunteen alla iho ihoa vasten ja katse kohti katsetta. Mikä onkaan enää ihanampaa kuin tanssia  kukkeimmillaan olevan luonnon keskellä, antautua rytmin vietäväksi, leijailla perhosenkeveänä sävelten maailmaan.

Mistä sitä tietää, vaikka sattuisi vielä jotakin kohtalokasta!

Mirjami Lehto