Visa Koiso-Kanttila tunnetaan ennen muuta rankoista dokumenteistaan. Uhma-elokuva on fiktiota, mutta helpolla sekään ei katsojaa päästä. Raadollinen nuorisokotikuvaus ammentaa todellisista, mediaankin nousseista lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Vilman (Ona Huczkowski) koti takaa suurin piirtein turvalliset puitteet. Päihteet ja väkivalta kuitenkin johtavat ongelmiin, joiden vuoksi Vilma päätyy nuorisokodin asukkaaksi.
Nuorisokoti Suvantola on aivan kauhea paikka, ei juurikaan parempi kuin sairaala Yksi lensi yli käenpesän -klassikossa. Asukkailta viedään väkivaltaisesti itsekunnioituksen ja itsemääräämisoikeuden rippeetkin.
Lau Naun musiikilla on elokuvassa suuri rooli. Oman biisin tekeminen nousee Vilman elämänhallinnan vertauskuvaksi vähän samaan tapaan kuin Aino Sunin Sydänpedossa.
Yleensä tuntuu vain vieraannuttavalta, jos elokuva käsittelee yhteiskunnallisia ongelmia kovin raskaalla kädellä.
Vaikka Uhmakin on vähällä luisua melodraaman puolelle, sen suorasukaisuus kuitenkin onnistuu ravistelemaan ja koskettamaan. Suuri osa tässä on taitavasti kirjoitetuilla ja näytellyillä henkilöillä. Niin lastensuojelun asiakkaat kuin työntekijätkin ovat melko pelkistettyjä hahmoja, joista kuitenkin piilee inhimillisyyttä.
Johtaja Anneli (Kati Outinen) on ensi silmäyksellä vain tyly julmuri, mutta lämpöäkin hänestä löytyy. Paljastuu, että hänenkin nuoruutensa oli vaikea – ja valta-asemassa traumat laitetaan kiertoon. Matti (Tuomas Nilsson) on nuorista aidosti välittävä opettaja, mutta ote vaativaan työhön lipsuu.
Tinka Andersson on pelottavan uskottava jo aika särkyneenä Yasminena, jonka selviytymistaktiikaksi on muodostunut miellyttäminen. Lempeä Ismael (Sami Sowe) päätyy silmätikuksi ja räikeän rasismin kohteeksi.
Myös Emmi Parviainen onnistuu Vilman äitinä. Krisu ei ole mitenkään surkea vanhempi, mutta konfliktien välttäminen johtaa aina vain suurempiin ongelmiin.
Ja Ona Huczkowski loistaa pääosassa. Hänet on nähty valkokankaalla melko yhdentekevissä rooleissa, kuten Spede-uusinta Hirttämättömissä ja viimeisimmässä Mielensäpahoittajassa.
Vilma voi hyvinkin osoittautua Huczkowskin läpimurtorooliksi. Vilman hahmossa on uskottavaa vimmaa. On saavutus tulkita näin uskottavasti hahmoa, joka on rakentanut ympärilleen kovan panssarin, mutta jonka sisäinen herkkyys samalla hehkuu läpi.