Olen miettinyt nuoruusaikaani Kemijärvellä. Sen ajan tapaa värittää arjen keskustelua ja kommunikointia ystävien ja ulkopuolisten ihmisten kanssa.

Kemijärvi eli loistojen aikaa. Asukkaita oli paljon ja kesäisin Asusteen aukio täyttyi Ruotsin rekkareilla olevista autoista. Kemijärveläinen tapa antaa palautetta tai naurattaa ihmisiä ympärillä lähti positiivisuuden kautta. Nyt tuntuu, että sanotaan suoraan negatiivisesti ja juttu loppuu siihen.