Uudessa kaupungin tiedotuslehti Kemiläisessä on kirjoitus, jossa Mansikkanokan puiston suojelua haluava iso joukko kemiläisiä on otsikoitu kehityksen vastustajiksi. Tämä kertoo siitä, että eri näkemysten välille ei ole saatu syntymään oikeaa vuoropuhelua ja yhteisymmärrystä. Se on vahinko, ja kertoo siitä, että kaupunkidemokratiassa on parantamisen varaa..
Kehityshän ei tarkoita vain rakentamista. Se tarkoittaa myös luontopaikkojen, viihtyisien, rauhallisten alueiden luomista ja niiden vaalimista lähellä ihmisten arkipäivää. Niiden hyvinvointivaikutuksista on yhä enemmän näyttöä, kuten vihreä Kemikin varmasti tietää. Esimerkiksi entisen koirapuiston menetystä liikunta- ja virkistyspaikkana suree moni muukin kuin koiranomistajat.
Lähivirkistysalueiden saavutettavuutta mitataan sillä, että riittävän lähellä on riittävän suuria viheralueita – ei sillä, että alueen halki voi ajaa autolla. (300 m ja 1,5 h Suomen ympäristökeskuksen mukaan.) Mitä enemmän puistoa rakennetaan, sitä vähemmän siellä on enää mitään saavutettavaa. Sen sijaan rantahiekalle ja vesirajaan olisi hienoa saada pyörätuolin ja rattaiden mentävät reitit.
Vilkas keskustelu kaavasta puiston osalta olisi tosiaan ollut tarpeen silloin, kun asia oli käsittelyssä. Tämä olisi onnistunut paremmin, jos kaavakeskustelu olisi jaettu pienempiin osiin. Nyt kokonaisuus oli niin suuri, että asukkaiden aika, huomio ja energia meni urheilutalon sijainnin, tonttikaupan, liikuntahallien purkamisen ynnä muun miettimiseen, ja puiston osuus jäi varjoon.
Se tuntuu olleen tarkoituskin, koska kuten kirjoituksessakin mainitaan, oli odotettavissa kaupunkilaisten ottavan kantaa, ja sitä on ilmeisesti haluttu välttää käsittelyn aikana. Asiaa oli muutenkin jo paljon. Tärkeä puiston osuus olisi ollut tarpeen ottaa erikseen keskusteluun, riippumatta siitä, mitä muita muutoksia 10 vuotta vanhaan, isoon kylpyläyritykseen perustuvaan kaavaan oli tehty.
Viimeisten kahden vuoden ajan kaupunkilaiset ovat toistuvasti pyytäneet yleisötilaisuutta puistoa koskevasta kaavan osasta, mutta kaupungin edustajat eivät ole halunneet sitä järjestää. Yhä vieläkään kaavaa ei ole pakko toteuttaa, vahvistamisesta huolimatta. Liikenteelle voidaan löytää muita ratkaisuja, jos halutaan. Kansanäänestys asiasta olisi paikallaan.
Vaikka itse asunkin lähellä puistoa, puhun myös niiden lähes tuhannen vihreää kehitystä edustavan kemiläisen puolesta, joiden toive puiston säästämisestä rakentamiselta on toimitettu kaupungille asti.