Metso on kanalinnuistamme suurin. Se on vaikuttava näky metsässä ja arvostettu riistalintu. Menneiden vuosikymmenten maankäyttö ei ole kohdellut soidinpaikkauskollista metsoa hyvin. Metsäisten elinympäristöjen vähenemisellä ja pirstoutumisella on ollut vaikutusta metsokantoihin.
Riistatieteellinen tutkimus on lisännyt ymmärrystä metson ekologiasta ja tiedon valossa on nykyään jo hyvät edellytykset ylläpitää metsolle soveltuvia elinympäristöjä. Metso tunnetaan myös boreaalisen metsän sateenvarjolajina: metsojen soidinpaikkojen läheisyydessä esiintyy muutoinkin lajirikkautta.
Metso kuuluu Metsähallituksen monikäyttömetsien luonnonhoidon erityisen tärkeisiin lajeihin. Siksi metson soidinalueiden hoidolla on erityisasema riistan elinympäristöjen hoidossa. Tavoitteena on säilyttää metsokannat valtion metsäalueilla metsätalouden ympäristönhoidon ja riistatalouden hoidon avulla elinvoimaisina.
Valtion monikäyttömetsissä Lapissa tunnetaan 710 soidinpaikkaa, jotka muodostavat 213 000 hehtaaria soidinalaa. Uudet yleisöltä sekä omalta henkilöstöltä saadut havainnot soidinpaikoista otetaan jokakeväisten tarkastusten piiriin.
Yksityismailla soidinten sijainnista on harvoin tietoa. Tästä huolimatta useimmat metsänomistajat ovat kiinnostuneita soitimen hoidosta. Moni olisi valmis muuttamaan metsänkäsittelyään, jotta soitimet saataisiin säilymään ja riistapainotteisia metsänhoitomenetelmiä soveltaa yhä useampi.
Omatoimiseksi mielletty suomalainen metsänomistaja saattaa olla valmis yhteistyöhön naapurin kanssa, jotta soitimen hoito tapahtuisi riittävässä laajuudessa.
Metso on sopeutuvainen ja kelpuuttaa myös talousmetsät elinympäristökseen, vaikka suosiikin varttuneita metsiä. Metsätalouden toimenpiteissä oleellista on säilyttää metsän peitteisyyttä. Keväällä soitimelle kokoontuvat metsot käyttävät vuoden mittaan tuhansien hehtaarien suuruisia aloja. Elinvoimaisimmat metsokannat ovat alueilla, joilla on toimivat leviämisyhteydet naapurisoidinten välillä.
Metsänhoitoa on kyetty muuttamaan metsolle sopivammaksi, mutta yhteistyötä on tärkeää kehittää yli metsänomistajarajojen niin valtion- kuin yksityismaillakin.