Ympäristöjärjestöt ja tutkijat ovat perustellusti esittäneet toimenpiteitä metsätalouden haitallisten luonto- ja ilmastovaikutusten vähentämiseksi. Hakkuumäärien pudottamista nollaan ei ole vaadittu, vastuullisuuden huomattavaa parantamista kylläkin.
Järjestöt ja metsäaktiivit seuraavat lainsäädännön ja sen vaatimustason ylittävän, suurten metsäyhtiöiden käyttämän FSC-sertifikaatin toteutumista tarkistaen hakkuuilmoitusten mukaisia leimikoita kaukokartoitusaineistoista ja maastossa. FSC edellyttää arvokkaiden elinympäristöjen, suojelun arvoisten kohteiden ja uhanalaisten lajien tunnistamista ja hakkuilta säästämistä.
Luonnonsuojeluliiton kartoituksissa on tullut ilmi useita eri yhtiöiden epäiltyjä sertifikaattirikkeitä eri puolilla Suomea. Parhaillaan kiistaa on esimerkiksi Metsä Groupin hakattavaksi aiotuilla vanhan metsän leimikoilla Kemijärven yhteismetsän mailla (Yle 21.10.).
Valtion metsissäkin luontokohteista kiistellään. Metsähallitus ei ole sitoutunut FSC-sertifikaattiin, mutta lainsäädännön ja kohtuuden vaatimukset sitäkin koskevat.
Kesäkuussa valtion mailla Kainuun Kaupinvaarassa hakattiin lintujen pesimäaikaan uhanalaisten lajien luonnonmetsää (Yle 22.8.). Alueen kohtalosta neuvoteltiin Metsähallituksen ja ympäristöjärjestöjen kesken. Metsä kuitenkin kaadettiin ja elinympäristöt pirstottiin heti neuvottelujen jälkeen.
Tuore esimerkki (Yle 20.10.) kertoo Nastolassa tuhoutuneesta lain suojaamasta norosta eli puroa pienemmästä vesiuomasta, jonka varrelle olisi tullut jättää vähintään viiden metrin suojavyöhyke. Kohdetta ei oltu Versowoodin hakkuissa tunnistettu, vaikka uoma näkyy maastokartassa hyvin.
Metsäalan vastuupuheilla ei ole katetta, ellei toimintatapoja korjata. Alan toimijoiden tulisi ymmärtää siirtyä sanoista tekoihin ja juurruttaa vastuullisuus, tarvittava luontotieto ja lainsäädännön tuntemus koko organisaatioonsa, puun juurelta lähtien.