Asun Rovaniemen metsämuseon naapurissa. Olen ihmetellyt hiljaisuutta, joka museolla on vallinnut. Viime viikolla alkoi jotain tapahtua. Moottorisahat lauloivat ja metsävarusteisia miehiä liikuskeli alueella. Luin lehdistä, että suunnitelmia on vireillä. Se on tervetullut uutinen kun tietää, mikä merkitys Lapille on ollut metsällä ja puulla.
Jo ammoin uudisasukkaan noustessa valtavirtaa ylös, asettuessaan asumaan niemeä ja salvoessaan savupirttinsä ison joen varteen hän on löytänyt tarvepuunsa läheltä. Hän on polttanut lämpimikseen honkaa ja löytänyt luonnonniityt eläintensä ravinnoksi Ounaksen suistosta.
Kun aikaa on kulunut, sahat ovat alkaneet toimittaa raaka-ainetta rakentamiseen ja vientiin. Puu on kulkenut jokea alaspäin Kemiin saakka teollisuuden tarpeisiin ja vietäväksi ulkomaille. Kenttäsirkkelit ovat laulaneet vaarojen kupeissa, ne ovat sahanneet lautoja kaupungin jälleenrakentamiseen. Toiminta on laajentunut ja kehittynyt isoksi tekijäksi kaupunkimme elämässä.