Itämeren tärkeimmän vaelluskalajoen Tornionjoen suualue tulee pitää auki lohen nousulle jatkossakin.
Lohikannan elvytys aloitettiin 1980-luvun alussa, jolloin säädettiin tiukat kalastusrajoitukset rannikolle ja jokisuun merialueelle. Suomen puolella Tornion vesialue rauhoitettiin kokonaan kiinteiltä pyydyksiltä noin kahdeksan kilometriä merelle päin 1985. Vuonna 1992 Ruotsin valtio lunasti valtaosan jokisuun rysäpaikoista. Itämeren pääaltaalla on voimassa lohestuskielto. Vuosikymmeniä kestäneillä rajoitustoimilla on lohikanta saatu vahvaksi.
Alueen käyttöä säätelee rajajokisopimus, sen arkiklat ja yhteinen kalastussääntö. Lohen nousun turvaaminen on huomioitu myös ruoppausluvissa. Ruoppaus ja muut vesistöä samentavat toimet sallitaan vasta kalan nousuajan jälkeen syyskesällä.
Jos tuulivoimaloita aletaan rakentaa merialueelle, alkaisi kova kaivaminen ja pystytys saarten tekemisineen. Myrkylliset pohjasedimentit kaivettaisiin auki. Jatkuva ralli voimala-alueelle jatkuisi myös huoltotoimien takia.
Korkeiden tuulivoimaloiden maisemahaitat näkyisivät kilometrien päähän Ruotsin puolellekin. Alueelle tulisi liikkumisrajoitukset sekä kesällä että talvella.
Mitä enemmän merituulivoimaloiden haittavaikutuksia on tutkittu, sitä vakavampia haittoja on kalastukseen, vesiluontoon ja kalan nousuun havaittu. Tuntuu oudolta, että hakemuspaperissa todetaan, ettei ympäristövaikutusarvioita tarvitse enää tehdä.
Kymmenisen vuotta sitten saimme Rajakiirin ja Tornion kaupungin luopumaan merialueen tuulivoimaloista. Tähän vaikutti myös neuvottelu silloisen Outokumpu oy:n johdon kanssa.
Merituulivoimaloiden rakentaminen Suomen jokisuulle vesittäisi rajajokisopimuksen tavoitteen turvata vaelluskalojen nousu molemmissa valtioissa. Rajakiirin ja Tornion päättäjien tulee luopua tästä hankkeesta.