Iida Turpeisen Elolliset on monella tapaa yllättävä esikoisteos. On hienoa upota aiheeseen, joka on jotain muuta kuin tavanomaista ihmiskuvausta. Kun ”päähenkilönä” ovat sukupuuttoon kuolevat eläimet, voisi odottaa tylsää saarnaamista. Mutta eipä ollenkaan, Turpeisella on silmää ja ymmärrystä nähdä muutokset osin luonnollisina, joskin ihmisen avittamina pitkinä ketjuina.
Kirjan seitsemän vuoden taustatyöt on tehty huolella ja ammattitaidolla, mutta ilman tekijänsä hienoa kieltä, kirja alkaisi puuduttaa.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin