Lapin hyvinvointialueen päätöksenteosta saa lukea ja kirjoittaa puutumiseen asti. Silläkin uhalla kirjoitan aiheesta jälleen.
Kun aluevaltuusto päätti toisin kuin arviointiryhmä, keskustelu verkossa palasi jälleen vastakkainasetteluun Meri-Lapin ja muun Lapin välille. Kaikki eivät tietenkään siihen lähde, ja joukkoon mahtuu toisen osapuolen ymmärtäjiäkin.
Yksi moite päätöstä kohtaan on se, että Mehiläisen kanta olisi voittanut. Mutta Mehiläinen ei hyödy päätöksestä ainakaan pidemmän päälle. Sopimus on jo irtisanottu, ja aluevaltuuston päätös tähtää yli sopimuksen päättymisajan. Toki Mehiläinen voi hyötyä siitä jonkin aikaa, mutta asiakkaan näkökulmasta hyötyjä on palveluiden käyttäjä itse – palvelut eivät karkaa pois Meri-Lapista.
Tästä päästäänkin oleellisimpaan moitteeseen. Kiistelyssä saa sellaisen kuvan, että merilappilaiset olisivat itsekkäitä ja jopa katkeria. Tämä vain sen vuoksi, että alueen vaaleilla valitut edustajat ajavat alueen etua, kuten äänestäjät toivovatkin.
Itsekkyys on nähtävästi sitä, että kun merilappilaiset ajavat alueensa etua, koko Lappi kärsii.
Katkeruus tuntuu olevan sitä, että kun Meri-Lapissa asuva ihminen pohtii, mistä hän hakisi palvelunsa, jos Länsi-Pohjan sairaalaa ei olisi, hän suuntaa Pohjois-Pohjanmaalle. Ikään kuin kostoksi.
Mutta kostostahan asiassa ei ole kyse. Se on vain luonnollinen asioimissuunta. En esimerkiksi tunne ketään, joka lähtisi jouluostoksille Rovaniemelle. Kaupunkilomalla Oulu on houkuttelevampi, aktiivilomalla muu Lappi on houkuttelevampi. Silloinkin harva suuntaa Rovaniemelle.
En pidä yhtään sanasta "tulppausvaikutus". Mutta ilmiönä se on totta: Länsi-Pohjan sairaalalla estetään 55 000 ihmisen asukaskeskittymässä tehokkaasti sitä, että he hakevat palvelunsa Pohjois-Pohjanmaalta.
Suunta ei tule kääntymään sen vuoksi, että maakunnan hyvinvointialueella menee huonosti. Jos palvelut viedään Meri-Lapista, ei Lapha enää ole riittävän uskottava toimija täällä, ja ihmiset suuntaavat sinne, mistä kokevat saavansa paremmat palvelut.
Meri-Lapissa kyllä ymmärretään se, että jos alueen ihmiset suuntaavat Pohteen palveluiden piiriin, se voi tarkoittaa koko Laphan kaatumista. Mutta jos alueella ei ole enää palveluita, ei niitä haeta lojaaliuden vuoksi Rovaniemeltä, vaan sieltä, mistä yksilön on järkevin ne hakea.
Meri-Lapin aluevaltuutetut ymmärtävät tämän ja tuovat sitä esille. Mutta varmasti se ärsyttää, että he kertovat ääneen sen, että Laphan kaatuminen Pohteen syliin on todellinen uhka.
Kipuilu oman sairaalan puolesta on totta kai myös kovien tunteiden peliä. Meri-Lapissa ei kuitenkaan kannata suostua syypääksi. Sillä sitä asemaa on tarjolla monella tavalla.
Yksi lähtökohta on syyttää aluetta päätöksenteon halvaannuttamisesta. Samalla tavalla voi kysyä, kuinka paljon päätöksentekoa halvaannuttaa se, että asiat tuodaan päätettäväksi uudestaan lähes samansisältöisinä. Onko silloin tuotu esille vaihtoehtoja?
Toinen syypään asema on tarjolla sen ansiosta, että ihmiset toimivat oman terveytensä ja palveluidensa kannalta järkevästi. Jos Lapha kaatuu yksilön järkevyyden vuoksi, silloinkin vika on tämän oudon järjenjuoksun mukaan merilappilaisten suuremman hyvän ymmärtämättömyydessä.
Suurempaa hyvää ei kuitenkaan päätetä alueen ulkopuolella. Sen pitää nousta alueelta itseltään.