Tornio oli perustamisestaan saakka kokoaan maineikkaampi kaupunki. Sitä pidettiin eksoottisena Lapin porttina, josta saatettiin jokivartta pitkin matkustaa vielä eksoottisemmille seuduille. Monet matkailijat kirjoittivat kokemuksistaan matkakirjoja, joissa esitetyt erikoiset ilmiöt ja tapaukset levisivät keskieurooppalaisen sivistyneistön tietoisuuteen ja lisäsivät Tornion mainetta entisestään.
1600-luvulla suuri osa vierailijoista lienee ollut ranskalaisia, 1700-luvun kuluessa kävijöitä oli Espanjasta, Italiasta ja Amerikan Yhdysvalloista saakka. Matkaajat kehuivat poikkeuksetta torniolaisten ystävällisyyttä ja sitä avuliaisuutta, jota kaukaisten maiden vieraat saivat kaupungissa kokea.
Jotkut harvat käyttivät torniolaisten ystävällisyyttä hyväkseen. 1730-luvulla kaupungissa vieraili Libanonin ruhtinaaksi itsensä esitellyt hyväkäytöksinen huijari, joka onnistui saamaan torniolaisilta paitsi ylenpalttista kestitystä, myös rahapulan yllättäessä huomattavan lainan kaupungin kassasta. Lainan takaisinmaksua ei koskaan kuulunut.
Etenkin 1790-luvulla vierailijoita kävi paljon. Orleansin herttua, myöhempi Ranskan kuningas Ludvig Filip kävi kaupungissa salanimen suojaan verhoutuneena 1796. Vuosi 1799 oli erityisen merkittävä, sillä silloin Torniossa vierailivat sekä italialainen Giuseppe Acerbi että englantilainen Edward D. Clarke. Molemmat kirjoittivat matkastaan laajoja kuvauksia, joissa myös Tornion kaupunki sai huomattavasti tilaa.
Kirjoittaja on Tornionlaakson museon amanuenssi
