Ennen sanottiin, että maalaisjärki on paras opettaja. Nykyään se opettaja on jäänyt lomalle – eikä kukaan tiedä, milloin se palaa.
Yhä useampi ei enää tiedä, miten lamppu vaihdetaan tai mihin vesi menee, kun se kaadetaan lattialle. Tai miksi sähkö ei kulje, jos johto ei ole seinässä. Kännykästä kyllä löytyy sovellus kaikkeen – paitsi ajatteluun.
Tämä ei ole ilkeilyä. Tämä on huolestuttavaa, koska kun perusasiat eivät suju, ne siirtyvät muiden hoidettaviksi. Ja yhteiskunta maksaa.
Terveyskeskus, pelastuslaitos, vakuutusyhtiöt ja jopa päiväkodit paikkaavat arjen osaamattomuutta. Tällainen “ulkoinen aivotuki” on kallista.
Kun ihmiset eivät enää luota omaan järkeensä, he uskovat mitä sattuu. Netti on täynnä vinkkejä, jotka kuulostavat viisaalta mutta johtavat katastrofiin – kuten “tee sähkötyöt itse, mitä voi muka tapahtua?” No, palokunta tietää vastauksen.
Kyse ei ole siitä, että ihmiset olisivat tyhmiä. Kyse on siitä, ettei kukaan enää opeta, miten elämässä toimitaan. Moni ei edes uskalla yrittää itse – ettei vaan mene pieleen. Mutta arjessa pitää joskus mokailla, kokeilla, ja ennen kaikkea: miettiä hetki itse.
Maalaisjärki ei ole erikoistaito. Se on käytännön ajattelua, jota jokainen voi harjoitella. Meidän pitäisi rohkaista siihen jo lapsesta lähtien.
Ei kaikkeen tarvita asiantuntijaa tai applikaatiota. Joskus riittää, että kysyy itseltään: “Miten tämän voisi järkevästi ratkaista?”
Jos ei muuta niin muistetaan tämä: kun maalaisjärki toimii, maailma toimii vähän paremmin. Ja ainakin säästetään yksi turha puhelu huoltomiehelle siitä, miksei mikro toimi, vaikka johto on jäänyt pöydän alle.