Työperäinen maahanmuutto on osa ratkaisua sote- ja kasvatusalan työvoimapulaan, jos kansainvälinen rekrytointi on eettistä ja kielikoulutuksesta huolehditaan hyvin. Suomen lähi- ja perushoitajaliitto kysyi jäsenten näkemyksiä tänä vuonna julkaistussa jäsenkyselyssä ja viesti oli selvä: kotouttamistyö ja kielen opettaminen on jätetty liikaa henkilöstön harteille.
On selvää, että kielitaito kehittyy vaiheittain ja täydellistä suomea tai ruotsia ei tarvitse osata. Kielitaidon tulee kuitenkin olla riittävä koulutetun ammattihenkilön tehtävien hoitamiseen jo potilasturvallisuuden varmistamisen kannalta. Ensin tarvitaan riittävä ammatillisen tai muun oppilaitoksen antama kielikoulutus ja sitten vasta opitaan lisää töissä.
Hallitusohjelma toteaa, että selvitetään mahdollisuudet toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus, ja että kansainvälisen työvoiman kielitaidon turvaamiseksi molempien kotimaisten kielten koulutuksen ja kielitutkintojen tarjontaa ja laatua parannetaan. Hyviä ajatuksia.
Aloitettaisiinko siitä, että kielikoulutus säädettäisiin oppilaitosten tehtäväksi ja myönnettäisiin sille valtionosuusrahoitus? Monet vapaan sivistystyön koulut ja osaavat opettajat olisivat tähän jo valmiina ilman yhtään hanketta tai kehittämisohjelmaa.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (KARVI) ottaa julkaisussaan selvän kannan – koulutustarpeen tulisi perustua kielitaidon tarpeeseen eikä muun muassa statukseen työmarkkinoilla. Koulutuksen tulisi olla lisäksi täysimittaisen valtionrahoituksen piirissä.
Tätä ajatusta on helppo kannattaa. Kielitaito kuuluu kaikille ja sen tulee kantaa työelämän vaatimuksiin asti.
Tanu Heikkinen
toiminnanjohtaja, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto
Kari Karvonen
toiminnanjohtaja, Toimihenkilöjärjestöjen Opintoliitto ry