Soitan Bengt Pohjaselle Ylikainuuseen sovittuun aikaan aamulla. Saan odottaa vastausta jonkin aikaa. Osoittautuu, että kirjailija istuu jo työn touhussa koneellaan. Kysymykseen, mistä tuo ehtymätön inspiraatio tekemiseen tulee, hän vastaa:
– Se on vissiin syntymävika, luova pää, joka on koko ajan vauhissa. Minun juurissa on paljon taitheellista lahjakkuutta.
Pohjanen puhuu myös eräänlaisesta, taiteilijoille ominaisesta mano-depressiivisyydestä, jonka maanisessa vaiheessa on kiihkeää luovuutta, mutta vastapainona on toisinaan käytävä myös pimeämmällä puolella.
Artikkeli on _kirjautuneille_
Kirjaudu tai luo Kaleva Media -tunnus
Voit lukea kirjautumisen takana olevia sisältöjä
Pääset kommentoimaan sisältöjä
Saat oman nimimerkin
