Kävelen paljon, patikoin Ounasvaaralla. Nyt kun on vielä vähän lunta, pystyy myös pitkäjalkaisena kahlailemaan.
Heikki Antikainen kirjoitti otsikolla Kaikilla omat reitit Ounasvaaralla ( UR 14.12.). No, Ounasvaara on kyllä tukehtumaisillaan jo reitteihin.
En kävele laduilla. Joskus on pakko mennä niiden ylitse ja ehkä kävelläkin 50–100 metriä siirtymisessä, mutta vain silloin, jos ne ovat betonin kovia. Liikun yleensä silloin, kun hiihtäjiä ei juuri ole liikkeellä. Ladut kuuluvat heille.
Kävelen joskus myös pyöräreittejä, kun ne ovat betonin kovia ja väistän pyöräilijöitä. En usko, että meistä kenelläkään on niin suuri suorittamisen tuska, että emme ehdi väistämään toisiamme.
Panin tuossa pyöräreitillä merkille, että sosekelillä niihin oli maastopyörillä ajettu syviä uria, jotka sitten pakkasella olivat jäätyneet koviksi kouruiksi. Eli turha näistä on pelkästään kävelijöitä syytellä.
Ja vastaapa Heikki siihen, miksi talvikävelyreiteiltä jatkuvasti löytyy maastopyörän renkaiden jälkiä. Eikö teillä ole omat reitit?
Nythän se tietysti talviaikana korostuu, kun uria on vähän ja ne ovat kapeita. Eihän siihen pyöräuralle todella silloin kannata mennä kävelemään, kun se esimerkiksi kelkalla on ajettu kovettumaan.
Isorakan alla oleva kapea polku on nykyisin merkitty pyöräreitiksi. Se oli alun perin kävelypolku, ennen kuin maastopyörät tulivat, ja aion kävellä sitä vastaisuudessakin.
Odottelen tässä lunta, jotta voi siirtyä metsäsuksiin ja polkuongelma poistuu. Toivottavasti poistuu sulan maan tullen myös se, että leveärenkaisilla maastopyörillä ajetaan Ounasvaaralla reittien ulkopuolella ja näin tuhotaan kasvillisuutta, kanervikkoa ja Ounasvaaran herkkää metsäluontoa. Pysykää niillä reiteillänne, kun ne talvellakin niin tärkeitä ovat.