Rovaniemen kaupungilla on suunnitelmissa yksityistää pari kaupungin omaa päiväkotia lisää (UR 16.9.). Kohteena ovat tällä kertaa Lapinrinteen ja Teerikallion päiväkodit. Perheessämme päiväkotivuodet ovat jo kaukana takana, mutta tässä kohtaa täytyy silti meidänkin ärähtää.
Vuonna 2010 perheemme nuorempi lapsi oli 2-vuotias. Asuimme aivan kaupungin keskustassa kuvitellen, että päiväkotivuodet ja etenkin lapsen kuljettaminen päivähoitoon tulisi olemaan vaivatonta, lähellä kun oli lukuisia päiväkoteja. Kuinka väärässä olimmekaan!
Asiassa nimittäin oli yksi mutta. Lapsemme on kehitysvammainen. Erityistä tukea tarvitseva. Erityistarpeinen.
Toisin sanoen hän oli lapsi, jolla ei ollut tuen tarpeineen mitään asiaa yksityiseen päiväkotiin. Ja niitähän ne kaikki keskusta-alueen päiväkodit olivat ja ovat edelleen.
Ensimmäisen päiväkotivuotensa lapsi vietti väliaikaisessa päiväkodissa rautatieasemaa vastapäätä. Hän oli niin sanotussa normaalissa, pienten lasten ryhmässä.
Vuoden aikana lastamme avusti milloin täysin osaamaton päiväkotiharjoittelija, milloin pätevä ja osaava avustaja. Leimallista oli, että jos avustaja oli pois työvuorosta, ei kukaan osannut lapsemme kanssa toimia.
Kun lapsi täytti kolme vuotta, muutimme pois keskustasta. Muuttoa edelsi tärkeä tieto: lapsi oli saanut paikan Teerikallion päiväkodin integroidusta ryhmästä. Uusi asunto on kivenheiton päässä Teerikalliosta, eikä sattumalta.
Integroituja päiväkotiryhmiä ei vanhan kaupungin alueella ole monta: Rantavitikalla, Kivalonpuistossa ja Teerikalliossa. Kaikkiin näihin ryhmiin on uskoakseni edelleen enemmän tulijoita, kuin paikkoja.
Ryhmien idea on, että niissä on sekä erityistä tukea tarvitsevia lapsia että aivan tavallisia lapsia. Niissä toteutuu ajatus, että lapset ovat jo pienenä osa muuta yhteiskuntaa, tuentarpeineen kaikkineen. Mikä tärkeintä, näissä ryhmissä kaikki aikuiset osaavat toimia jokaisen lapsen kanssa, erityistarpeet huomioiden.
Rovaniemen kaupunki perustelee Teerikallion päiväkodin yksityistämistä sillä, että kaupunkialueen päiväkoteihin saa helpommin yksityisen toimijan bisnestä pyörittämään. Samalla tämä tarkoittaa sitä, että erityistä tukea tarvitsevat lapset matkaavat päivähoitoon aina vain kauemmas keskustasta.
Poissa silmistä, poissa mielestä?
Toinen vaihtoehto on, että tukea tarvitsevan lapsen kohdalla tuen tarvetta ei suostuta myöntämään, ja tällainen lapsi voidaan laittaa tavallisen päivähoitoryhmään ilman tarvitsemaansa tukea. Siitä kärsii lapsen lisäksi koko muu ryhmä.
Josko nyt suosiolla etsittäisiin ne säästökohteet muualta kuin kaupungin omista päiväkodeista?