pääkirjoitus: Pe­rus­suo­ma­lais­ten ta­voit­te­le­ma maa­han­muu­ton tu­lo­ra­jan ki­ris­tys on ku­tis­tu­mas­sa kos­meet­ti­sek­si muu­tok­sek­si

kolumni: Vie­rai­den vaa­ti­mat­to­muus voi olla enemmän vai­vaan­nut­ta­vaa kuin toi­vot­ta­vaa

Kittilä-käräjät: Kit­ti­lä-ju­pa­kan kä­sit­te­ly jatkuu kor­keim­mas­sa oi­keu­des­sa

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Mo­lem­pia op­pi­ai­nei­ta tar­vi­taan

Helge Niva kirjoitti (LK 20.1.) mielenkiintoisesti elämänkatsomustiedon ja uskonnon asetelmasta oppiaineina. Olen samoilla linjoilla siitä, että keskustelu on ajautunut rannattomaksi ulapaksi. Sanonta ”filosofia on kaikkien tieteiden äiti” on periaatteessa totta. Sanontaa keppihevosena käyttäen voi todeta, että kaikella tiedolla ja taidolla on oma filosofiansa.

Filosofia sinänsä on peruskoulun oppilaille turhan vaikeaa ymmärtää. Sen sisällöstä ei konkreettisesti selviä mikä on oikein ja mikä väärin. Elämänkatsomustieto ja uskonto omaavat oman kehyksen aineiden sisällölle. Molempien aineiden raameina toimivat käsitteet hyvä ja toisessa päässä paha. Ihmisille hyvää tuottavat ilmiöt ja toiminnot eivät ole vaikeita opettaa eivätkä lasten/nuorten ymmärtää. Paha on vastakkainen asetelma ja sen seurauksena ihminen voi pahoin, syrjäytyy.

Uskonnon hyvää edustavat uskonnon arvot ja usko korkeimman luomaan hyvään ja pahaa ”sielun vihollinen”, kunnioittamattomuus uskonnon arvoja kohtaan.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.