Helge Niva kirjoitti (LK 20.1.) mielenkiintoisesti elämänkatsomustiedon ja uskonnon asetelmasta oppiaineina. Olen samoilla linjoilla siitä, että keskustelu on ajautunut rannattomaksi ulapaksi. Sanonta ”filosofia on kaikkien tieteiden äiti” on periaatteessa totta. Sanontaa keppihevosena käyttäen voi todeta, että kaikella tiedolla ja taidolla on oma filosofiansa.
Filosofia sinänsä on peruskoulun oppilaille turhan vaikeaa ymmärtää. Sen sisällöstä ei konkreettisesti selviä mikä on oikein ja mikä väärin. Elämänkatsomustieto ja uskonto omaavat oman kehyksen aineiden sisällölle. Molempien aineiden raameina toimivat käsitteet hyvä ja toisessa päässä paha. Ihmisille hyvää tuottavat ilmiöt ja toiminnot eivät ole vaikeita opettaa eivätkä lasten/nuorten ymmärtää. Paha on vastakkainen asetelma ja sen seurauksena ihminen voi pahoin, syrjäytyy.
Uskonnon hyvää edustavat uskonnon arvot ja usko korkeimman luomaan hyvään ja pahaa ”sielun vihollinen”, kunnioittamattomuus uskonnon arvoja kohtaan.