Kuvantutkijoina olemme seuranneet viime aikaista keskustelua Kemijoki oy:n voimalaitosten seiniin maalatuista lohen kuvista ja riimeistä. Töhrimisen sijaan lohen kuvat oli piirretty seinään varsin selvärajaisina ja riimitelty runokin kertoi tekijöidensä kantamasta huolesta Kemijoen ja luonnon puolesta. Kiinnostavaa kuvastoissa on niiden herättämä julkinen keskustelu. Lohen kuvat ovat nostaneet keskiöön aiheita, jotka koskettavat pohjoisen ihmisiä.
Voimalaitoksiin tehdyillä seinämaalauksilla otettiin kantaa Kemijoen lohen ja luonnon monimuotoisuuden puolesta. Kuvissa ja kirjoituksissa näkyi huoli kalakantojen elvyttämisestä ja luonnon, erityisesti koskien suojelusta.
Ilmeisesti maalaukset viittasivat myös suunnitteilla olevan Sierilän voimalaitosrakentamisen vastustukseen. Lohen kuva muistuttikin siitä ikävästä tosiasiasta, että voimalaitosrakentamisen myötä Kemijoen lohi ja siihen liittyvä elämäntapa katosi. Maalaukset on energiayhtiön toimesta haluttu poistaa, ja ne poistettiinkin tekijöiden toimesta.
Seinään maalatut lohen kuvat sekä ”Joki ikiaikainen, suree ahneutta ihmisen” -riimittely ovat yhdenlaisia esimerkkejä yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuuksista. Voimme kysyä, ovatko tämänkaltaiset seinään maalaamisen keinot salonkikelpoisia.
Samalla meidän kannattaa pohtia myös sitä, millaisten eettisten vakaumusten perusteella maalaukset on tehty, millaisia epäkohtia ne paljastavat ja millaiseen dialogiin niillä pyritään. Tämänkaltaista yhteiskunnallista liikehdintää ja seinämaalauksia on tehty antiikin ajoista tähän päivään asti niin naisten oikeuksiin, sodan vastaisiin liikkeisiin kuin luonnon suojeluun liittyen.
Lohen kuvilla osallistutaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kuvat muistuttavat, poissiivottuinakin, Kemijoen lohestuksen loppumisesta ja kokonaisen elintavan katoamisesta. Joillekin lohen kuvat viittaavat lohen katoamisen lisäksi oman elinympäristön radikaaliin muutokseen.
Kemijoen patoaminen on tutkija Outi Auttin mukaan ollut jokivarren ihmisille pitkään vaiettu aihe ja sitä on kuvailtu häpeän, trauman ja katkeruuden ilmauksilla. Lohen kuvista ja jokeen liittyvistä riimeistä voidaan löytää myös taloudellisten intressien kyseenalaistamista luontoarvojen kustannuksella.
Näissä asiayhteyksissä on ilmeistä, että lohen kuvat, jokeen liittyvät riimit ja niiden sanoma pyritään vaientamaan ja asettamaan tekijöille sanktio. Luontoarvoja, ihmisten elinympäristöjen muuttumista ja kulttuurisia traumoja on tuskallista kohdata ja vaikeaa käsitellä.
Lohen kuvat ja runolliset tekstit voidaan nähdä huomion kiinnittämisenä siihen, mitä energiayhtiö voisi tehdä luontoarvojen hyväksi. Keskusteluyhteys osoittaisi, että yhtiö ymmärtää paikallisten ihmisten huolia luonnon tilasta. Maalauksiin liittyvissä kannanotoissa on tullut esille myös idea lohen kuvien ja tekstien säilyttämisenä julkisina. Tämä olisi palvellut Kemijoki oy:n imagoa nykyaikaisena bränditietoisena yhtiönä, joka on valmis vuoropuheluun.
Luonnon ja pohjoisten jokialueiden puolustaminen vaatii kansalaisrohkeutta. Puolesta–vastaan-ajattelun sijaan voisimme nähdä lohen kuvat kutsuna keskusteluun: Mitä voimme rovaniemeläisinä ja lappilaisina tehdä, jotta saamme jokiluontomme suojeltua ja elvytettyä?