pääkirjoitus: Kun­ta-alan työ­tais­te­lu on ve­ny­mäs­sä yli kesän, so­pu­jar­ru­na on so­li­daa­ri­suus­va­je

Helatorstai: Tänään vie­te­tään he­la­tors­tai­ta, jolloin "ruo­ho­kaan ei kasva" – mikä se oikein on ja mistä nimitys tulee?

Lukijalta
Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: ”Läski, god­zil­la, kä­ve­le­vä maan­jä­ris­tys”– kou­lu­kiu­sat­tu ei unohda ko­ke­maan­sa koskaan

Näkökulma

Kirjoittaja kertoo omista koulukokemuksistaan. Kuvan koululaiset eivät liity kirjoitukseen mitenkään.
Kirjoittaja kertoo omista koulukokemuksistaan. Kuvan koululaiset eivät liity kirjoitukseen mitenkään.
Kuva: Jarmo Kontiainen

Olen kotoisin Enontekiöltä. Kävin peruskouluni pienessä, noin 100 oppilaan koulussa. Ensimmäinen varma muistikuvani kiusaamisesta on 2. luokalta, jolloin luokalleni tuli kaksi uutta oppilasta, kaksoset. Olen aina ollut sosiaalinen ja halusin tutustua heihin. He olivat päättäneet, ettei minuun kannata tutustua. Siitä alkoi syrjiminen.

Luokassani oli kuusi tyttöä. He jakaantuivat kuppikuntiinsa. Kun yritin kysyä välitunneilla pääsyä leikkeihin, usein vastaus oli ei, koska se oli heidän juttu. Pikkuhiljaa myös pojat alkoivat kiusata minua. Se oli verbaalista: ”läski, godzilla, kävelevä maanjäristys”. Aina kun asioita tapahtui, poistuin paikalta puhumatta mitään. Välitunneilla esitin olevani kiireinen kirjan parissa, vaikka inhosin lukemista.