Minulla oli mahdollisuus vierailla kymmenisen vuotta sitten länsiafrikkalaisessa ikäihmisten kaltoinkohtelua ehkäisevässä sisarjärjestössä. Siellä valtio ei juuri tue järjestötoimintaa. Tämän järjestön hallituksen jäsenet ja aktiivit majoittivat hädässä olevia vanhuksia tilapäisesti omiin koteihinsa. Yhdistyksen puheenjohtaja kuunteli haikeana ja jopa epäuskoisena sitä, miten hyvin Suomessa nämä asiat oli järjestetty. Muistan olleeni onnellinen ja ylpeä kotimaastani.