Militaristinen, sotien rikki repimä aikakautemme sai minut lukemaan uudelleen kymmenen vuotta sitten joululahjaksi saamani kirjan – Jussi Talven "Ystäviä ja vihollisia". Se ilmestyi kaksi kuukautta ennen kuin Tuntematon sotilas.
Talven kirja sai kriitikoilta hyvät arvostelut. Sille odotettiin menestystä, mutta se jäi Tuntemattoman sotilaan jalkoihin ja unholaan. Kirja kertoo samasta sodasta kuin Väinö Linnan teos, mutta toisenlaisesta näkökulmasta.
Kirjassa ei ollut sotasankareita, eikä siinä tehty urotekoja. Siellä oli yksinäisiä ihmisiä sodan kurjuuden keskellä omien ajatusten ja murheittensa rikki repimässä piinassa. He tekivät sen, mitä heidän käskettiin tehdä.
Kirja on todella sodanvastainen toisin kuin Tuntematon sotilas. Kirja ansaitsee julkisen lukemisen televisiossa kuten kuin Tuntematon sotilas Itsenäisyyspäivän aikaan.
Kansalaisten mielenkiinnon ansaitsee myös 1957 ilmestynyt, Nevil Shuten kirjoittama "Viimeisellä rannalla". Se kertoo atomiasein käydyn sodan lopputuloksesta ja sen jälkeisestä ajasta.
Sota käytiin pohjoisella pallonpuoliskolla, joka tuhoutui täysin. Eteläiselle pallonpuolelle sota ei fyysisesti ulottunut. Australia säästyi tuholta, mutta sitä lähestyi radioaktiivinen, ilmavirtojen mukana kulkeva pilvi, joka tuhosi kaiken elollisen myös etelästä.
Millaista on elämä yhteisössä, jossa jokainen tietää kohtaavansa kuoleman muutaman viikon kuluttua? Mihinkään et voi paeta, mistään et löydä turvaa. Tiedät kuolevasi radioaktiivisen laskeuman alle.
Kirjasta on tehty elokuva 1959. Se kertoo sen, että kirja on saanut aikanaan suuren huomion. Sitä en tiedä, onko elokuvaa esitetty Suomen televisiossa.
Tässä kaksi kirjaa, jotka olisivat hyvää iltalukemista suomalaisille ja varsinkin nykyisille Suomen kohtaloista päättäville – kansanedustajille, hallitukselle ja erityisesti presidentille.