Kirjoitan tätä kolumnia Kyproksen itärannikon aamuauringossa. Takapihan ikkunoista aukeaa näkymä oliivilehtoon, sitruunamehun voi aamuisin puristaa oman puutarhan hedelmäpuista ja kilometrien pituinen hiljainen hiekkaranta on vain muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Olen paennut kotikaupunkini turistimassoja ryhtymällä turistiksi itse.

Välimerellisen Kyproksen matkailusesonki ajoittuu kesäkuukausille, ja kauden ulkopuolella matkustava saa todellakin nauttia omasta rauhastaan.