Muutin kaksi vuotta sitten Rovaniemeltä Helsinkiin. Ensimmäisen vuoden aikana, käydessäni pohjoisessa lapsuuteni maisemissa, tunsin rauhaa, jota en ollut vielä löytänyt uudesta kotikaupungistani. Etelässä arkinen stressi ja ahdistus alkoivat sulaa jo Tervolan kohdalla, kun Lapin luonto tunkeutui junan ikkunasta viereiselle penkilleni.
Näillä Lapinmatkoilla ymmärsin, kuinka ahdistunut olin Helsingissä. Arkeni pyöri stressipilven sisällä, joka olisi tehnyt elämästäni pitkällä juoksulla kestämätöntä. Pohjoiseen palatessani tuntemani rauha oli syvää, vaikka arkeni pysyi samana; tulin tekemään samoja töitä Rovaniemelle, joita tein myös Helsingissä.
Kuvittelin, että kaipasin Rovaniemen hiljaisuutta, jota kolmostien humina säesti. Mutta rakastin isompienkin kaupunkien ääniä. Rakastin hukkua Helsingin kasvottomaan paikoin äänekkääseen ihmismassaan, joka sinkoili jokaiseen ilmansuuntaan. Ahdistukseni ei siis voinut johtua kaupungin vilinästä.
Muutettuani vuosi sitten Helsingissä lähelle merta ymmärsin, että stressini ja ahdistukseni johtuivat siitä, että minulta puuttui samanlainen yhteys luontoon kuin minulla oli Rovaniemellä. Muuttopäivänä lähdin kävelylle rantaan tutustumaan uuteen kotialueeseeni. Pysähdyin rantakallioille, missä kuuntelin meren puhetta ja katselin horisontin nieleviä laivoja. Tunsin välittömästi, kuinka meren tuuli puski hartioitani alas ja pyyhkäisi stressipilven pois pääni päältä, aivan kuten metsiä hyväilevä tuuli oli tehnyt minulle Rovaniemellä.
Istuin kalliolla hiljaa ja annoin aaltojen viedä mukanaan kaiken sen kiireen, joka oli painanut mieltäni. Koin jälleen erottamattoman yhteyden luontoon.
Olin löytänyt Lapin rauhan Itämerestä. Se puhui samaa kieltä kuin metsät Lapissa. Löysin siitä heti lohdun. Tutkimusten mukaan vesistöillä on samoja terveysvaikutuksia kuin metsillä: ne alentavat stressiä ja verenpainetta sekä kohottavat mielialaa.
Meren äärellä tunnen itseni pieneksi, kuten Rovaniemellä ylvään kuusen alla. Suuretkin murheet kutistuvat hiekanjyviksi, jotka ovat takertuneet kengänpohjiin, kun katselen aaltojen iskeytyvän kallioihin. Aallot voivat milloin tahansa nousta ja pyyhkäistä nuo hiekanjyvät mukanaan. Niin ne aina tekevätkin.