Edellisen hallituksen toimet näyttävät olleen oikean suuntaisia, kun yrityksiä ja yksilöitä tuettiin velkarahalla. Siitä edellinen oppositio moitti hallitusta kovasanaisesti jopa niin, että velanotto loppuu kun valitsette seuraavissa vaaleissa ” oikein". Kiireessä tehtiin virheitäkin, vaan kukapa ei niitä tee.
Tulee mieleen sanonta, että kun lähdet ”sutta pakoon, saattaa tulla karhu vastaan". Näinhän tässä kävi.
Päätöksentekijät ja takit kääntyivät kuin taikaiskusta, kun populistit ottivat vallan. Löysillä puheilla meitä kansalaisia on taas viety. Nyt ovat eräät tunnetut päättäjät, peltokankaat ja tynkkyset, olleet kovin hiljaista poikaa.
Tämä on perin valitettava ajan kuva. Löysien puheiden aika ei ole ohi. Mielipide- ja sananvapaus on oltava, se löytyy perustuslaista, mutta jotenkin valtaa epäusko kannattamaamme demokratiaan, kun valtaan pyrkiessä saa puhua mitä sylki suuhun tuo joutumatta siitä mitenkään vastuuseen.
Aikaisintaan neljän vuoden kuluttua selviää, onko poliittinen muisti kestänyt ajan hammasta. Taitaa moni köyhäksi itsensä mieltävä purra orpoa hammasta suussaan kauppaan mennessä, kun lompakon pohja näkyy yhä aikaisemmin. Kuka tässä on pettänyt ketäkin?
Hallituspuolueiden ennen vaaleja toitottama slogan ”lopetetaan löysän rahan jakaminen" asettuu budjettiesityksessä uuteen valoon, kun sama velkaralli jatkuu kuin edellisen hallituksen aikana, ja jopa pahempana. Voi näitä aikoja ja tapoja, kun meidän pitäisi vielä luottaa johtaviin poliitikkoihin maassamme.