Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Li­sään­ty­vä maan­käyt­tö on Inarin po­ron­hoi­don suurin ongelma

Näkökulma

Poronhoitajien mukaan uutta maankäyttöä ei tulisi suunnata laidun- ja erämaa-alueille, vaan asutus- ja matkailukeskusten yhteyteen, missä infrastruktuuri on jo valmiina. Maankäyttäjien välistä vuoropuhelua olisi lisättävä.

Haitallisimmin poronhoitoon ovat vaikuttaneet pedot, koiravaljakot, metsästys, malmienetsintä, kullanhuuhdonta ja metsätalous, mutta kaikista haitallisinta on näiden kaikkien eri maankäyttömuotojen yhteisvaikutukset.

Asiaa tutkittiin Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa ArcticHubs-hankkeessa kyselyillä ja haastatteluilla Inarin kunnan poronhoitajille. Kyselyyn vastasi 58 poronhoitajaa, eli 11 prosenttia kunnan poronomistajista, ja haastattelun antoi heistä kymmenen.

Luonnonsuojelun vaikutus nähtiin vastauksissa positiivisimpana. Suojelualueiden vanhat metsät ovat poronhoidolle tärkeitä, mutta toisaalta petojen suojelu haastaa poronhoitoa. Muusta maankäytöstä aiheuttavat muutokset lisäävät poronhoitotyötä, aiheuttavat stressiä, ja muuttavat perinnetietoa ja sen käyttöä.

Suurin osa poronhoitajien osoittamista ongelmapaikoista sijaitsee taajama-alueilla ja kansallispuistoissa, joissa etenkin matkailu, koiravaljakot, metsästys ja metsätalous haittaavat poronhoitoa. Uutta maankäyttöä ei toivottu kohdistettavan tärkeille laidunalueille, vaan taajama-alueisiin, joissa infrastruktuuri on jo valmiina ja joissa häiriötä tapahtuu joka tapauksessa.

Lähteet: Py (2024), SYKE, Maanmittauslaitos
Tekijä: Sammeli Harve

Matkailulla koettiin olevan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia poronhoitoon. Positiiviset vaikutukset syntyvät poroon perustuvien palveluiden ja tuotteiden myyntituloista.

Erämaa-alueille leviävä matkailu nähtiin ongelmallisena, koska se lisää kontrolloimatonta liikennettä laitumilla ja aiheuttaa konflikteja poronhoidon kanssa. Matkailijat saattavat esimerkiksi mennä keskelle porotokkaa ottamaan kuvia, jolloin porot häiriintyvät. Reitit ohjaavat matkailijoita tietyille alueille, mutta vähentävät laidunalaa ja häiritsevät poroja.

Vastaajista 88 prosenttia koki, että koiravaljakot haittaavat poronhoitoa. “Villeillä” safariyrityksillä ei useinkaan ole tietoa siitä, kuinka poronhoitoalueella tulee toimia, ja ne toimivat jokaisen oikeuksien varjolla. Koirat häiritsevät poroja ja ajavat ne pois talvilaitumiltaan tai vasomisalueiltaan.

Koiravaljakkotoiminnan vuoksi on jouduttu muuttamaan porojen reittejä ja käyttämään helikopteria porojen kokoamisessa. Poronhoitajien mukaan koiratarhoja tulisi olla vähemmän, safareiden olla lyhyitä, ja reittien käytöstä olisi neuvoteltava etukäteen.

Erityisesti ulkopaikkakuntalaisten, mutta myös paikkakuntalaisten harjoittama metsästys koettiin poronhoidolle haitalliseksi. Tiedon puute ja piittaamattomuus poronhoitoa kohtaan nähtiin ongelmallisena, ja haitallisinta ovat erityisesti hirvenmetsästys syksyllä ja riekkojen metsästys keväällä. Suuri määrä metsästäjiä, mönkijäliikenne ja metsästyskoirat häiritsevät poroja ja vaikeuttavat niiden kokoamista.

Poronhoitajat kritisoivat hirvenmetsästyskauden pidentämistä tammikuuhun asti, koska porot häiriintyvät.  Osan mielestä metsästyslupia tulisi myydä vähemmän, metsästyssääntöjen tulisi olla selvempiä, ja vain koiravapaan metsästyksen tulisi olla sallittua.

Poronhoitajista 63 prosenttia koki mahdollisuutensa vaikuttaa maankäyttöön joko erittäin huonoina tai huonoina, ja vain 8 prosenttia hyvinä. Vaikuttaminen nähtiin vaikeana, sillä yksittäisen paliskunnan resurssit ovat vähäiset. Joidenkin vastaajien mukaan vaikuttaminen voi onnistua muiden paliskuntien tai yhteistyökumppaneiden kanssa tehokkaan tiedottamisen ja neuvottelujen avulla.

Kyselyn mukaan kiireellisin maankäyttöasia Inarissa on safariyritysten ja metsästyksen yhteensovittaminen poronhoidon kanssa. Varsinkin huskytarhojen sijoittamista olisi ohjeistettava.

Tärkeintä olisi käynnistää nopeasti suunnittelijoiden, paliskuntien, päättäjien, matkailuyrittäjien ja muiden maankäyttäjien väliset neuvottelut, ja tähän voisi toimia yhtenä ratkaisuna osallistavien paikkatietomenetelmien käyttö.

Minna Turunen ja Taru RikkonenKirjoittajat ovat tutkijoita Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa ja Luonnonvarakeskuksessa. Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Lapin tutkimusseuran kanssa.