Tähtijuttu: Kan­sal­lis­puis­to kas­vat­ti Sal­la­tun­tu­rin ve­to­voi­maa

Linnan juhlat: Saitko kutsun Linnan juh­liin? Il­mi­an­na itsesi tai tut­ta­va­si Lapin Kansan toi­mi­tuk­sel­le

Äänestys: Mikä on vuoden 2022 sy­käh­dyt­tä­vin lap­pi­lai­nen ur­hei­lu­ta­pah­tu­ma?

Mainos Black Friday -tarjouksena Lapin Kansa Digi 3 kk 1 kk hinnalla! Tilaa tästä.

Lin­tu­jen ke­vät­muut­to alkaa olla kohta pa­ke­tis­sa – Nyt kir­ja­taan jo lop­pu­soin­tu­ja

Valkoposkihanhi vakiintui Meri-Lapin vakiolajiksi 2000-luvun alussa. Ensimmäinen pesälöytö tehtiin Kemin ulkosaaristosta 2013.
Valkoposkihanhi vakiintui Meri-Lapin vakiolajiksi 2000-luvun alussa. Ensimmäinen pesälöytö tehtiin Kemin ulkosaaristosta 2013.

Yli kolme kuukautta kestänyt muuttosesonki on tarjonnut linnuista kiinnostuneille paljon nähtävää. Moni on jaksanut päivittäin koluta Meri-Lapin lintumaastoja. Finaaliin luetaan arktisten siivekkäiden lento Jäämeren ja Siperian rannoille. Osa läpimuuttajista on taukoillut rannoilla ja pelloilla, mutta kiireisimmät ovat painelleet korkeuksissa kohti pesimäseutujaan.

Meri-Lapissa havaittavien arktisten lintujen lajivalikoima on melko suuri – lähemmäs neljäkymmentä lajia, kun harvinaisuudetkin luetaan mukaan. Joukossa on hanhia, sorsia, kahlaajia, lokkeja, kihuja, tiiroja, sirkkuja ja kirvisiä.

Loppukevään iloisiin yllätyksiin voidaan lukea Raumonjärvellä, Elijärvellä ja Järpissä toukokuussa nähdyt lyhytnokkahanhet ja tundrahanhet, joita karttui liki 20 yksilöä. Näistä lyhytnokkaa pidetään harvinaisena läpimuuttajana. Lintujen määränpäänä ovat joko Huippuvuoret, Islanti tai Grönlanti. Tundrahanhi suuntaa puolestaan Venäjän tundralle. Lajista on tullut Meri-Lapissa vuodesta 2006 lähtien vuosittainen vieras.

Hanhet ovat monille vaikeasti tunnistettavia, mutta tummin hanhemme, sepelhanhi lukeutuu helpoimpien joukkoon. Hyvänä tuntomerkkinä on kaulan valkea sepel. Toukokuun loppuun mennessä Tiiran havaintosivuilta ei löytynyt havaintoja lajista. Odotettavissa on kuitenkin, että jopa juhannukseen asti muuttavia sepelhanhiparvia havaitaan matkaamassa miltei meren pintaa viistäen määränpäänä Venäjän tundra. Itse onnistuin näkemään pienehkön lentueen jokunen kevät sitten Simon Ykskuusen maisemissa.

Edellisen lajin kokoinen valkoposkihanhi on tuottanut tämän kevään toukokuulta muutaman havainnon yhteensä kymmenestä linnusta. Havaintopaikkoina ovat olleet Suensaari ja Elijärvi. Valkoposki sekoitetaan monesti kanadanhanheen. Kanadalaisella valkea naamakuvio ulottuu leuan alta poskelta toiselle, mutta reilusti pienemmällä ja lyhyempikaulaisella valkoposkihanhella koko naama ja otsa ovat vitivalkoiset. Kanadalaisia on melko runsain määrin etenkin Tornion Kaupunginlahdella ja Tornionjoen suvantopaikoissa.

Hanhia pienempiä vesiäisiä on arktikalajistossa melkoinen määrä. Monet ovat vähentyneet roimasti – esimerkiksi kevään lintumaailman jälkijoukoissa saapuva pilkkasiipi. Linnun kohtalo on murheellinen; komean lajin kanta on romahtanut. Merkittävänä syynä on 90-luvun alkuun asti jatkunut sisämaan kohtuuton metsästys (mm. eräältä järveltä pilkkasiivet ammuttiin viimeiseen poikaseen). Tämän kevään havaintosumma, lähinnä Karsikon vesiltä on vaivaiset kolmisenkymmentä. Vielä kymmenen vuotta sitten lintuharrastajan päiväsumma hätyytteli parhaimmillaan sataa yksilöä!

Loppukevään sykähdyttävimpiin elämyksiini luen Karsikon ulapoilta kevätyön tyyninä tunteina kuulemani allinlaulut. Kun suuri parvi veisaa nenäsointista kolmisointuaan a-al-li. siinä vierähtää kuuntelijalla helposti tippa linssiin. En ole sittemmin tuota vuosikymmenten takaista kuuntelukokemusta onnistunut toistamaan.

Kevään hämmästyttävin kahlaajahavainto tuli 26.5. Simon Nikinkarista. Kyseisessä paikassa ilmoitetaan nähdyn peräti 78 muuttavaa tundrakurmitsaa. Tähänastinen kevätennätys on vuodelta 1972 ja käsittää viisi yksilöä. Monena keväänä tundrakurmitsa on jäänyt näkemättä. Laji pesii Venäjän tundralla.