Olin ehkä 5–6-vuotias, kun kotiini tuli mustissa ja likaisen oloisissa vaatteissa outo, hyvin vanhalta vaikuttava ja myös näyttävä mies, jota kutsuttiin Linkki Villeksi. Oikealta nimeltään hän oli ehkä Flink, mutta sanat eivät yleensä tuolloin taipuneet ja häntä kutsuttiin arkisesti Linkki Villeksi.
Hän oli romani eli mustalainen, kuten tuolloin kaikkia romaneja kutsuttiin. Perheemme oli ruokailemassa ja Ville istuutui ovensuun penkille. Ville pyysi ruokaa ja äitini veikin Villen viereen penkille ruokalautasen, leipää ja muuta, mitä sattui pöydässä olemaan.
Ymmärsin, että Villeä ei kutsuttu ruokapöytään, sillä oli tiedossa, että hänen vaatteissa ja ehkä myös tukassa ja pitkässä parrassa oli täitä. Oli lauantai ja Ville kysyi, saako hän mennä saunaan yöksi sitten, kun talon väki on saunonut. Tietenkin siihen suostuttiin.
Kun vanhempani ja kaikki lapset olimme saunoneet, meni myös Ville saunaan. Meidän sauna oli savusauna, jonkalaisia myös naapureittemme saunat tuolloin olivat.
Jonkin ajan kuluttua me lapset menimme saunalle. Katsoimme avoimesta ovesta, kun Ville oli riisunut kaikki vaatteensa ja levittänyt ne mustan kiukaan päälle. Kun teimme lähtöä pirttiin, Ville kertoi nousevansa lauteille nukkumaan – ensin hän sulki saunan oven.
Aamulla seurasimme, kun äiti vei Villelle saunaan ruokaa aamupalaksi. Hän jatkoi sen jälkeen kulkuaan eteenpäin. Sellainen oli tällä kertaa Linkin Villen lauantai.