Liiku, istuva ih­mi­nen! – ­Kor­ka­lo­vaa­ras­ta Zü­ri­chiin fy­sio­te­ra­pian pro­fes­so­rik­si pon­nis­ta­nut Hannu Luo­ma­jo­ki kir­joit­ti ki­pu­kir­jan is­tu­ma­työ­läi­sel­le

Hannu Luomajoki kertoo mieltävänsä itsensä yhä rovaniemeläiseksi, vaikka hän asunut ulkomailla pian 30 vuoden ajan.

Kuva: Pekka Aho

Nyt on kyllä selkä pahasti jumissa! Mutta onneksi lääkäristä saa apua.

Vai eikö sittenkään?

Fysioterapian professori  Hannu Luomajoen mukaan yleisissä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa kuten selkä-, polvi- tai niska- ja hartiaseudun kivuissa tukeudutaan tarpeettoman paljon lääkärin hoitoon.

– Usein ihminen osaisi auttaa itse itseään, mutta tämä on ulkoistettu lääkärille, jolta haetaan lääkkeitä, pistoksia ja leikkauksia, Luomajoki kuvaa.

Tutkimusten mukaan lääkkeiden ja piikkien apu on kuitenkin lyhytaikaista. Diagnoosistakin voi tulla rasite, jos sen ymmärtää väärin

– Esimerkiksi selkävaivoissa otetaan usein magneettikuvia – ja useimmiten niistä löytyy jotakin.

Jos kivun syyksi paljastuu vaikkapa välilevyn pullistuma, saattaa ihminen mieltää sen pysyväksi ominaisuudeksi, joka pahimmillaan rajoittaa liikunnan harrastamista vuosiksi eteenpäin.

– Monta kertaa olen kuullut, että ”enhän minä voi hiihtää, kun on tämä välilevyn pullistuma”. Kyseessä on kuitenkin ohimenevä vaiva, kuin nuha tai haava sormessa, Luomajoki sanoo.

Paitsi tutkija, opettaja ja fysioterapeutti Luomajoki on myös tietokirjailija. Uusimman, lokakuussa julkaistun kirjansa Taltuta kipu – Istuvan ihmisen käsikirja hän kirjoitti yhdessä toimittaja Anna Sievisen kanssa.

Tiedolla vaivoja vastaan

Hannu Luomajoen tutkimusalaa on selkäkipu – tuo useimmille jossakin elämän vaiheessa tuttu vaiva. Tietokirjailijaksi fysioterapian professori ryhtyi, kun havahtui hyödyllistenkin tutkimustulosten jäävän usein vain tiedeyhteisön tietoisuuteen. Uusimman kirjansa hän kirjoitti yhdessä toimittaja Anna Sievisen kanssa.

Kuva: Pekka Aho

Jos lääkäri voi auttaa vain rajallisesti, niin mitä sitten tulisi tehdä? Luomajoen mukaan liike on lääke, usein niin tules-vaivojen ennaltaehkäisyyn kuin niiden hoitoon.

Lihakset, luuranko, nivelet, nivelrusto, nivelsiteet ja jänteet muodostavat ihmisen tuki- ja liikuntaelimistön (TULE). Sen sairauksista käytetään lyhennettä tules. Näistä erilaiset selkä-, polvi- ja olkapäävaivat ovat yleisimpiä syitä hakeutua lääkäriin.

– Kun ymmärtää kuinka kipu ja kolotus syntyy, sitä voi itse hoitaa ja ennaltaehkäistä. Tämä on myös vastuun ottamista omasta hyvinvoinnista, Luomajoki sanoo.

Tähän hän pyrkii myös kirjallaan: avaamaan ymmärrettävästi, miten tuki- ja liikuntaelimistö toimii ja miksi siihen tulee vikaa.

– Ammattikirjoittaja oli tässä suurena apuna. Oma tekstini tuppaa olemaan tieteellistä ja aivan peruskäsitteetkin jäävät avaamatta, asiantuntija kuvaa työnjakoa.

Ihmisen elimistön sitoo yhteen sidekudos. Siihen kuuluvat rustot, jänteet, nivelsiteet ja faskiat eli lihaksia ympäröivät peitinkalvot.

– Moni suomalainen tietää varsin vähän niiden toiminnasta. Siksi lääkärin vastaanotollakin sana ”välilevynpullistuma” voi herättää mielikuvia loppuelämää rajoittavasta sairaudesta, vaikka kyseessä on vaiva.

Myös kipua on moneksi. Luomajoen mukaan olisin tärkeää oppia tuntemaan erilaiset kiputyypit: tulehduskipu, hermoperäinen kipu ja mekaaninen kipu, jotta osaa hoitaa niitä oikein.

Istuisiko koira kymmenen tuntia?

Akateemisen uransa ohessa Hannu Luomajoki on tehnyt hoitotyötä kaikki nämä vuodet.

– Suurimmassa osassa tapauksissa kolotukset eivät ole seurausta kehon liiallisesta käytöstä tai liikkumisesta, vaan liian vähästä, hän kertoo kokemuksestaan niin käytännön kuin tutkimuksen valossa.

Luomajoki mainitsee sveitsiläisen tutkimuksen, jonka mukaan koko ikänsä treenannut 80-vuotias voi olla fyysisesti samalla tasolla kuin 30-vuotias, joka ei ole koskaan urheillut.

– Kaikki perustuu siihen, että rasitus vahvistaa kroppaa, mukaan lukien tuki- ja liikuntaelimistön.

Hän esittää jälleen havainnollisen esimerkin.

– Maahan avaruuslennolta palatessaan astronautti ei pysty kävelemään, kun lihakset ovat surkastuneet liikkumisen puutteessa vain kahden kuukauden aikana. Mutta treenaamalla ja liikkumalla hän palautuu takaisin kävelykuntoon hyvinkin nopeasti, Luomajoki vertaa.

Hän myös muistuttaa, että evoluution valossa ihminen on liikkuva eläin – siinä missä kissa tai koira. Tämän sisäistäminen on jo hyvä alku vaikkapa nyt selkävaivojen taltuttamisessa: ihmisen täytyy liikkua pysyäkseen kunnossa.

– Vielä 10 000 vuotta sitten metsästäjä-keräilijä oli jatkuvassa liikkeessä. Nykyihminen taas saattaa istua jopa kymmenen tuntia päivässä:  ajaa autolla töihin, istua päivän töissä tietokoneen ääressä ja illalla kotisohvalla tv:n ääressä. Jos kissan tai koiran sitoisi kymmeneksi tunniksi paikalleen – sehän olisi eläinrääkkäystä, Luomajoki vertaa.

Kun istumatyöläisen elämään luikertelee vielä stressi, ei kipuilu ole ihme. Stressihormoni kortisoli kun heikentää unen laatua ja estää palautumista.

– Parhaiten stressihormonit saa liukenemaan hikijumpalla tai lenkillä.