Vietin lapsuuteni keskellä Sörnäistä. Molemmat vanhemmat olivat töissä. Tukiverkostot olivat kaukana Lapissa ja Karjalassa. Kunnallisia hoitopaikkoja ei ollut, eikä terveyskeskuksiakaan. Se oli sen ajan sotea.
Muistan, kuinka kuljin arkikesäaamuisin läheiseen leikkipuistoon. Siellä olivat useimmat muutkin korttelimme lapset. Lapsilla oli kanttinauha kaulassa, jossa roikkui kotiavain. Olalla oli kangaspussi, mikä sisälsi muovisen lautasen, lusikan ja mukin.