Kolumni

Lauantaivieras: Usko unelmiin, yli viisikymppinen!


Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Tiina Mäntylä. Hän työskentelee erikoiskirjastonhoitajana Suomen saamelaisessa erikoiskirjastossa Rovaniemen kaupunginkirjastossa.
Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Tiina Mäntylä. Hän työskentelee erikoiskirjastonhoitajana Suomen saamelaisessa erikoiskirjastossa Rovaniemen kaupunginkirjastossa.

Aikuisen ihmisen oppiminen on prosessi, joka on hämmästyttänyt ja kiinnostanut minua aina. Aikuiskasvatustieteen luennoilta aikanaan jäi mieleen väite, jonka mukaan aikuinen ihminen toisinaan oppii  – opetuksesta huolimatta.

Tähän kiteytykseen tulen pohdinnoissani usein palanneeksi, vaikka minua kiinnostaakin enemmän käytännön näkökulma. Osaksi kiinnostus johtuu siitä, että olen ollut opettajana valtaosan työvuosistani mutta myös siitä, että olen opiskellut aikuisena työn ohella aika paljon.

Sain melkoisesti uusia asioita opittavakseni, kun aloitin työni Suomen saamelaisessa erikoiskirjastossa viime syksynä. Työkokemusta on kertynyt reilu puoli vuotta. Minua ennen tehtävää hoiti sama henkilö parikymmentä vuotta, joten on helppo kuvitella, kenen sormenjäljet kokoelmissa, palveluissa ja verkostoissa näkyvät vielä pitkään.

Erikoiskirjasto perustettiin kolmekymmentä vuotta sitten. Toiminnan tavoitteet eivät juuri ole muuttuneet, mutta koska toimintaympäristö muuttuu, myös työ erikoiskirjastossa on tänään erilaista kuin vuosikymmeniä sitten.

Huolimatta siitä, että erilaiset saamenkieliset verkkopalvelut ovat keskeinen osa erikoiskirjaston palveluita, toimivien verkostojen ja yhteistyökuvioiden syntyminen edellyttää ihmisten Lauantaikanssa keskusteluja ja tekemistä ihan kasvokkain. Jo syksyllä löysin itseni Eskelisen bussista matkalla pohjoiseen, ja aloin oikeasti hahmottaa, mihin olin ruvennut. Tapasin ihmisiä, joiden työn yhteinen nimittäjä on saamelaisen kirjallisuuden, kielen ja kulttuurin edistäminen. Heitä oli Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, Saamenmaasta.

"Työ opettaa, kannusti edeltäjäni, kun epäilin saamen kielen taitoni riittävyyttä."

Työ opettaa, kannusti edeltäjäni, kun epäilin saamen kielen taitoni riittävyyttä. Totta puhui. En selviäisi työstäni osaamatta kieltä lainkaan, toisaalta en voi välttyä kielen oppimiselta. Herkullinen tilanne, ja toisinaan tulenkin ahmineeksi liikaa.

Saamelaista kirjallisuutta on suomennettu ja käännetty muillekin kielille jonkin verran, mutta tavoittelen tietysti alkukielellä lukemista. Syksyllä oli liian aikaista, nyt olen jo valinnut romaanin, josta tulee oppikirjani.

Työurani on kulkenut vienosti mutkitellen, mutta muistan yhä selvästi, mistä unelmoin nuorena tyttönä – mitä halusin tehdä isona. Ajattelenkin, että ihmisen syvä motivaatio oppia uutta on sisäsyntyistä ja lähtöisin kauempaa kuin hetkellisistä tarpeista.

Niinpä olen nyt tässä, hienoimmassa työpaikassa mitä voin kuvitella ihmiselle, joka rakastaa kieltä, kirjallisuutta, yhdessä tekemistä ja sitten tietysti oppimista.