Kolumni

Lauantaivieras: Työskentely matkailualalla vaatii ajoittain akrobatiaa


Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Miisa Pietilä. Hän työskentelee matkailukoordinaattorina Lapin liitossa.
Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta, jolla kirjoittaa tällä viikolla Miisa Pietilä. Hän työskentelee matkailukoordinaattorina Lapin liitossa.

Istun taas tutussa linja-autossa ja ihailen tietokoneeni takana vilisevää Ranuan suomaisemaa. Pendelöinnistä Oulusta Rovaniemelle on tullut jokaviikkoinen rutiinini aloitettuani työt Lapin ytimessä.

Tärkein työvarusteeni on nykyään mukavat housut. Ne nimittäin mahdollistavat akrobaattiset asennot, joita tarvitsen työskennellessäni linja-auton penkkien väliin jäävässä ahtaassa tilassa.

Olen yksi niistä matkailualan pätkätyöläisistä, joita Lapin matkailun mahdollisuudet vetävät puoleensa. Samalla olen yksi heistä, jotka yrittävät löytää keinoja yhdistää matkailualalla työskentelyn muuhun elämäänsä.

Ensimmäinen haaste on matkailualan sesonkiluonteisuus. Työtehtävät ovat usein vain yhden sesongin mittaisia, kestäen parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Palkkakin on usein pieni, eikä mahdollista loppuvuoden joutenoloa.

"Työtehtävät ovat usein vain yhden sesongin mittaisia, kestäen parista kuukaudesta puoleen vuoteen. Palkkakin on usein pieni, eikä mahdollista loppuvuoden joutenoloa."

Työntekijän näkökulmasta matkailualalla on nimittäin ainakin kahdenlaisia haasteita.

Itse lähdin vuosia sitten Helsingistä Lapin paukkupakkasiin opastamaan turisteja tonttupuvussa. Kokemus oli äärimmäisen antoisa, mutten kuitenkaan palannut seuraavina vuosina pohjoiseen. Työsuhde olisi ollut liian lyhyt sen vaatimiin järjestelyihin nähden.

Lapin matkailun strateginen tavoite tasata kausivaihteluita on siten työntekijän näkökulmastakin äärimmäisen tärkeä. Kehittämällä lumettoman ajan matkailua toivotaan, että työntekijöille avautuu mahdollisuuksia työskennellä Lapissa ympärivuotisesti.

Toisenlainen haaste, johon myös usea matkailualalla työskentelevä törmää, on matkailun kehittämisen hankevetoisuus. Lyhytaikaiset matkailun kehittämishankkeet tekevät myös osaltaan työn ja muun elämän yhteensovittamisen ajoittain haasteelliseksi.

Työllistyttyäni ensimmäiseen matkailun kehittämishankkeeseen muutin intoa täynnä Helsingistä Kuusamoon. Kuusamosta matkani jatkui vielä sujuvasti Ouluun.  Seuraavana olisi ollut siirtyminen Rovaniemelle, mutta valitettavasti lyhyen hanketyön perässä muuttaminen ei enää ollutkaan yhtä helppoa kuin aiemmin.

Kiitos kuitenkin joustavalle työnantajalleni ja puolisolleni, jotka mahdollistavat nämä viikoittaiset epäergonomiset linja-autossa tehdyt työtunnit. Näin ollen voin tehdä rakastamaani työtä Lapin matkailun parissa. Vaikka matkailualalla työskentely vaatii siis välillä myös akrobaattista elämänhallintaa, en vaihtaisi alaani mihinkään.

Lopuksi vielä, jaksamista kaikille joulusesonkiin valmistautuville!