Kolumni

Lauantaivieras: Oppivelvollisuuden pidennys ei riitä ratkaisuksi

Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta. Tämän kolumnin on kirjoittanut Tapio Lindfors, joka on REDUn opinto-ohjaaja ja Ammatilliset Opettajat ry:n varapuheenjohtaja.
Lauantaivieras on Uusi Rovaniemi -lehden kolumnipalsta. Tämän kolumnin on kirjoittanut Tapio Lindfors, joka on REDUn opinto-ohjaaja ja Ammatilliset Opettajat ry:n varapuheenjohtaja.

Suomi tarvitsee osaajia. Tämän varmistamiseksi hallitus haluaa laajentaa oppivelvollisuutta ehkä liiankin rivakalla aikataululla.

Ajatus on hyvä, mutta pelkkä oppivelvollisuuden pidentäminen ei muuta tilannetta. Liian moni nuori jaksaa kyllä odottaa opintojen keskeyttämistä 18 vuoden ikään saakka. Koulutusjärjestelmän tehtävä on varmistaa, että toiselle asteelle siirtyvien opiskelijoiden opiskeluvalmiudet ovat kunnossa. Valitettavasti näin ei aina ole.

Ammatillisen koulutuksen yhtenä tavoitteena on jatko-opintokelpoisuuden varmistaminen.

Kansallisena tavoitteena on hallitusohjelman mukaisesti koulutustason nosto, mikä edellyttää nykyistä merkittävästi laajempia resursseja muun muassa kielten, matemaattisten ja yhteiskunnallisten opintojen järjestämiseen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana juuri näistä on nipistetty erityisen paljon.

Osaamisen kehittämiseksi toisen asteen suorittaneilla pitää olla yhdenvertainen mahdollisuus hakeutua korkeakouluihin. Koronakevään aikana on korkeakouluihin otettu huomattavasti vähemmän opiskelijoita pääsykokeilla kuin aiemmin. Tämä on heikentänyt ammatillisen tutkinnon suorittaneiden mahdollisuuksia hakeutua korkeakouluopintoihin.

"Liian moni nuori jaksaa kyllä odottaa opintojen keskeyttämistä 18 vuoden ikään saakka."

Oppivelvollisuuden pidentäminen tulisi siirtää valmentavan koulutuksen kokonaisuudistuksen yhteyteen, mikä merkitsisi vuoden lisäaikaa valmistautumiseen. Merkittäviä toimia pitää kohdentaa myös perusopetukseen, jonka tehtävä on varmistaa opiskeluvalmiudet.

Hälyttävä merkki hätiköinnistä on eri osapuolten eroavat näkemykset uudistuksen kustannuksista. Opetus- ja kulttuuriministeriön laskelmat on haastettu niin kunta- kuin yksityiseltä puoleltakin. Kyse on kymmenistä miljoonista euroista.

Jos ministeriön järjestämä rahoitus ei oikeasti kata kustannuksia, rahat on haalittava jostain muualta. Käytännössä tämä merkitsee opetuksen vähentämistä, jolloin koulutustaso laskee edelleen.

Toivon, että koulutuksen järjestäjät ja niiden edunvalvontajärjestö AMKE toisivat vahvemmin esiin koulutuksen arjen. Rahoituspäätökset pitää haastaa niiden nöyrän vastaanottamisen sijaan. Koulutuksen tasosta on oltava huolissaan, ja se pitää kertoa kuuluvasti. Suomi ei luo osaajia ilman laadukasta koulutusta.

Puheet oppivelvollisuuden pidentämisestä ovat vain sanoja, ellei tavoite ole aidosti toteuttamiskelpoinen ja nivottu osaksi koulutuksen kokonaiskuvaa.

Kirjoittaja on REDUn opinto-ohjaaja ja Ammatilliset Opettajat ry:n varapuheenjohtaja.