Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon lapsiperheköyhyydestä. Kun valtiontaloutta joudutaan vihdoin tasapainottamaan monen edellisen hallituksen, ehkä Sipilän hallitusta lukuun ottamatta, leväperäisen rahankäytön ja säästöjen lähes 20 vuoden lykkäämisen jäljiltä, leikkaukset vastikkeettomiin tukiin tuntuvat monessa kodissa.

Samaan aikaan elämme irvokkaassa todellisuudessa, jossa lasten ja nuorten kulutushysteria on riistäytynyt käsistä. Syntyy syvä ristiriita. Miten samaan aikaan voidaan puhua hätätilasta, kun suurella osalla lapsista on käytössään sähköskuutit, mopoautot, uusimmat älypuhelimet ja satojen eurojen merkkivaatteet?

Kirjoittaja kyseenalaistaa mopoauton tarpeellisuuden.