5/5
Pidän klassikoista. Ajattelen, että kirjat ovat nousseet klassikoiksi erityisestä syystä ja ne pysyvät koskettavina vielä vuosikymmeniä tai -satojakin julkaisunsa jälkeen. Vuonna 1960 kirjoitettu Kuin tappaisi satakielen ei ole poikkeus loistavien klassikoiden joukossa. Kirjan lukeminen alkuperäiskielellään englanniksi oli ilahduttavaa.
Ennen kirjan aloittamista pohdin, saanko siihen kosketuspintaa. Tarina sijoittuu 1930-luvulle pieneen kylään Amerikan eteläosissa, missä rotusorto ja rasismi ovat arkipäivää. Päähenkilöiden, eli kahden lapsen, Scoutin ja Jemin, asianajaja-isä puolustaa mustaa miestä, jota epäillään valkoisen tytön raiskauksesta.
Uskon, että tämä kirja ei voi olla koskettamatta jokaista lukijaansa. Samalla sen lukija huomaa – valitettavasti – kirjan olevan nykypäivänäkin ajankohtainen. Jaettu turhautumisen tunne nousee pintaan, kun lapset hämmästelevät aikuisten maailmaa: Jos on olemassa vain yhdenlaisia ihmisiä, mikseivät he tule toistensa kanssa toimeen? Jos he kaikki ovat samanlaisia, miksi he halveksivat toisiaan?