Elokuussa Rovaniemen keskustassa vaappuu eksyneitä opiskelijoita, jotka ovat tulleet maailman eri kolkista uuteen kotikaupunkiinsa.
Olin aikoinaan yksi noista junantuomista. Lapin piti olla väliaikainen pysäkki minullekin, kuten se oli usealle ystävälleni. Sen sijaan juurruin tänne.
Monelle Lappi oli lopulta eksoottinen loma tai pakollinen paha. Täällä kouluttaudutaan maistereiksi ja muutetaan etelään.
Kyseessä on aivovuoto. Kilpailu osaajista ei ole vain Suomen sisäistä, vaan etenkin korkeakoulutetuista ammattilaisista kilpailee nyt koko maailma.
Helpointahan olisi kilpailla niistä osaajista, joita täällä on jo. Valitettavasti osa joutuu hyppäämään etelän junaan pakon edestä.
Pahin tilanne on korkeakoulujen kansainvälisillä opiskelijoilla, jotka haluaisivat jäädä. Osa heistä opettelee suomea vuosia, kouluttautuu omilla rahoillaan, ja silti he joutuvat lähtemään.
Lapin elinvoimaisuus on kiinni siitä, että tänne pitää voida juurtua koulujenkin jälkeen. On toiveajattelua, että Lappi kukoistaisi jatkossa ilman tulevaisuuden osaajia.
Muutos voi toki pelottaa.
On helppo laittaa pelottava asia oven taakse ja leikkiä, että sitä ei ole. Sehän vasta saa mielikuvituksen laukkaamaan. Entä jos me menetämme sen, mitä meillä on nyt?
Pelot usein liimautuvat muukalaisiin. Mitä poikkeavampi vallitsevasta yhteisöstä on, sitä helpompi on erikeeperillä lätkiä muiden etukäteen ajattelemia teesejä ulkopuolisiin kuin Luther kirkon oveen.
Kulttuurintutkija Sara Ahmedin mukaan tunteilla voidaan rakentaa yhteenkuuluvuutta. Samaan aikaan niillä voidaan sulkea pois, toiseuttaa ja demonisoida.
Itsensä kovettaminen ja tunteiden kieltäminen ei sekään ole tunteiden poissaoloa vaan toisenlaista tunteellista suhtautumista toiseen.
Uhka Lapin elinvoimaisuudelle ei ole siis pelkästään rakenteissa vaan asenteissa.
Ihminen tarvitsee yhteisöjä. Jos sen edestä sulkee oven, niin se kyllä löytää avoimen oven muualta. Silloin ei auta, vaikka Lapin kunnat ja yritykset tarjoaisivat kaikenlaisia porkkanoita.
Ilman vettä syvällekin juurtunut puu kuolee lopulta.
Lappiin muutti vuonna 2022 enemmän ihmisiä kuin täältä pois. Vaikka muuttosuhde on hyvässä nousussa, maakunta kärsii väestökadosta runsaan kuolleisuuden takia. Nyt tehtävänä onkin ravita upouusien lappilaisten juuria – oli syy muuttoon opiskelu, sota tai tahto paeta kehäkolmosen hektistä elämää.
Muutos vaatii rutosti arkisia tekoja ja rohkeutta. Yksinkertaisimmillaan se on pullakahvittelua uuden työntekijän kanssa, naapurien tervehtimistä ja lounaskutsuja. Vaikeimmillaan se on omien sisäisten ajatusmallien uudelleen koodaamista ja kyseenalaistamista.
Mitä sinä teet tänään asian eteen?