Me lappilaiset olemme ahkeria, iloisia ja auttavaisia ihmisiä, näin minä uskon ja haluan uskoa. Perustelen tätä ikimuistoisilla, elämän opettamilla ja ohjaamilla tavoilla. Entiseen aikaan yhteisöllisyys oli kylien ja yhteisöjen elämän perusta. Ankarissa oloissa opimme siihen, että naapurin ja kylän ihmisten apu oli elämän perusta. Opimme että naapuriin oli luotettava, elettävä yhdessä ja koettava surut sekä ilot. Ankarat luonnonolosuhteet olivat voitettavissa yhteisöllisesti, yhdessä.
Uskon että nämä arvot ovat kaiken elämämme pohjalla, vaikka emme sitä joka heti tiedosta. Uskon itse, että ihminen on pohjimmiltaan aina hyvä, tavoitteet saattavat joillekin toteutua vinoutuneesti. Mutta jos ei usko itse hyvään, kuinka voit olettaa että tuo toinenkin olisi hyvä ja inhimillinen. Arvoni ovat rehellinen, avoin ja suora lappilainen suhde maakunnan kehittämiseen, yhteisöllisyys on elämän perusta.
Me olemme raivanneet maamme ja metsämme, tehneet niistä soista elinpiirimme ja jokirannoista asuntomme. Olemme käyttäneet maaperän arvoja ja luonto omilla ehdoillamme. Emme ennen suurta teollistumista ottaneet luonnolta enempää kuin tarvitsimme. Opimme ajat sitten, elämisen ehdot, ukkini ja sukuni naiset ja miehet sanoivat metsältä ja pellolta tultaessa, jätin sinne Tapion tarhaan kasvun varaa. ”Että on huomennakin riistaa ja ohraa”.
Teollistumisen aikana Lapin maaperä ja vedet kokivat kovia. Me saimme kokea, kuinka hyvinvointi otti raskaalla kädellä luonnosta voittoja. Me emme aika ajoin saaneet voittoja kotiutettua. Onneksi suomalainen poliittinen järjestelmä alkoi korjata noita virheitä. Nyt olemme kohtuullisella luonnon suojelun tasolla ja kehitettävää riittää. Tarvitsemme entistä nykyaikaisempaa luonnon ja ihmisen arvoja puolustavaa sekä tukevaa politiikkaa. Lappilaisia arvoja ja sovittelua erilaisten etujen kanssa.
Lappi elää tänään metsistä, kaivoksista, matkailusta ja poronhoidosta. Noiden neljän keskeisen elinkeinon varaan on tulevaisuus rakennettava. Yhtäältä elinkeinojen sovittamisen ristiriidat kuin globaalit ongelmat ovat edessämme. Kuinka selviämme tästä kaikesta, kyllä se on mahdollista, lappilaisilla arvoilla. Ääriajattelu ei ole koskaan ollut se tekijä minulle, jolla selvitään, siksi olen keskustalainen. Sovitaan ja sovitellaan, lappilaisilla arvoilla.
Meidän on kehitettävä kaivosten lainsäädäntöä sivistyneesti ja keskustellen. Maaperän rikkaudet ovat elinehto maailman kannalta, me saamme niistä vahvasti etuja kun toimimme yhdessä, laadukkaalla lainsäädännöllä. Metsien käyttö on elinkeinojen ja elämän ehto, poliittinen kiistely metsien suojelulla ei aja Lapin etua. Matkailun on luotava meille hyvinvointia ja toimeentuloa. Matkailunkin luontoarvot ja kestävyys tulee mitata aina aika ajoin. Lappilainen selviytyy sopimalla eikä riitelemällä ja kettinkejä kalistelemalla.