EU:ssa ja Suomessa on monille tullut outo käsitys, että vihreän siirtymän nimissä voi alkaa ajaa kaikenlaista ympäristölle haitallista toimintaa, jos sitä perustelee raaka-aineista valmistettavilla tuotteilla.
Tämä on vakava väärinymmärrys siitä, mitä vihreä siirtymä on. Sen on oltava ihmisen ja luonnon välistä sopusointua, taloudellisen hyvinvoinnin rakentamista kestävän kehityksen ja luonnon kantokyvyn puitteissa. Lapissa pohjoisen ainutlaatuisen ja herkän erämaaluonnon keskellä tämän muistaminen on erityisen tärkeää, eikä sitä saa vaarantaa lyhytjänteisen raaka-aineiden kaipuun nimissä.
Vierailin marraskuussa Saamelaiskäräjien 50-vuotisjuhlissa. Keskusteluissa paikallisten kanssa nousi vahvasti esille huoli siitä, että alueen erityisen arvokas luonto uhrataan lyhytjänteisen taloudellisen edun tavoittelun nimissä. Tämä pätee niin matkailun kehittämiseen kuin raaka-aineiden hyödyntämiseen.
Europarlamentti äänesti joulukuussa uudesta kriittisten raaka-aineiden strategiasta jäsenmaiden hallitusten ja EU-parlamentin välisten neuvottelujen jälkeen. Me Suomen vihreät mepit äänestimme neuvottelutulosta vastaan, koska se antoi vaarallisesti tilaa käsitykselle, jossa luontoarvot ja ympäristövaikutusten arviointi olisi sivuutettavissa kaivosten suunnittelussa aikataulusyistä, jos hanke saa ”strategisen hankkeen” leiman.
Samalla lopputulos ei huomioinut saamelaisten alkuperäiskansan oikeuksia YK:n ennakkokuulemisvelvoitteen mukaisella tavalla.
Kriittisten raaka-aineiden strategia käytti jättämättä tilaisuuden painottaa sitä, että vihreän siirtymän on nojattava entistä enemmän kiertotalouteen ja kierrätykseen, ei uusien neitseellisten raaka-aineiden kasvavaan hyödyntämiseen. Siksi on tärkeää, että me suomalaiset niin kotimaan politiikassa, alueellisesti kuin europarlamentissakin muistamme vaalia hyvinvointimme kestävää pohjaa.
Ei ole kestävää taloutta ilman luontoa, eikä hyvinvoivaa ihmistä ilman puhdasta ja monimuotoista ympäristöä. Tämän eteen jatkan työtäni europarlamentissa, myös Lapin hyväksi.