Vuosi sitten Korundin myyjä vastasi noilla sanoilla, kun kysyin miksi lappilaisille kirjoille ei löydy tilaa kulttuuritalon myymälän tanskalaisten lakritsien seasta.
Lappi ei ole meidän juttu. Tulin jälleen kerran hulluksi säilyttääkseni järkeni – tärkeä kyky yrittäjälle. Kanonisoiduista kirjoista maailman käsitystä ammentavana hahmona myös aavistuksen nautin tilanteen orwelmaisuudesta: Sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, totuus on valhetta – ja Lappi ei ole Korundin juttu.
Tarjosin Arktikum Palvelut Oy:lle, joka vastaa Arktikumin ja Korundin myymälöistä ja ravintoloista, kustantamomme kirjoja myyntiin. Säköposti-ei:n jälkeen menin paikan päälle tiedustelemaan tilanteesta kuullakseni, että Lappi ei ole heidän juttu.
Sillä ei ole merkitystä, että Arktikum palvelut Oy on eri omistuksessa kuin museot Korundi ja Arktikum. Palvelut Oy:n tarjonta ja valinnat ovat se, minkä ihmiset ensimmäisenä ja viimeisenä näkevät, kun Lapin tärkeimpiin suomalaiskulttuurin museoihin astuvat. Arktikum palvelut Oy:n pääomistajat ovat Lapin yliopisto ja Rovaniemen kaupunki.
Miksi ja miten Lappi ei ole Korundin myymälän juttu? Yliopistossa on taiteiden tiedekunta, joten ainakin teille Lapin kulttuurin pitäisi olla jonkinlainen juttu.
Mikäli Lappi olisi itsenäinen valtio, se olisi harvempaan asuttu kuin maailman harvimmin asuttu maa, Mongolia. Elinolosuhteemme, ympäröivä luontomme – olomme ovat ihmisen näkökulmasta maailman ainutlaatuisimmat. Ne synnyttävät ainutlaatuisia ihmisiä ja tekijöitä. Ainutlaatuiset tekijät synnyttävät ainutlaatuisia tarinoita ja teoksia.
Mitä nämä teokset ovatkaan, niiden paikka on Lapin kulttuurin sydämessä ensimmäisenä, kun kuka tahansa astuu Korundin taloon sisään. Ei tanskalaisen lakritsin.
Kulttuuri ei ole minulle korkein arvo enkä ole taide-entusiasti – valitsen Kaldoaivin kulttuurikestien sijaan. Kunnioitan pohjoista tekijyyttä ja omintakeisuutta – arvostan molempia siinä määrin, että päätin rakentaa yrityksen – elinkeinoni – pohjoisen kerrontakulttuurin eli arktisen maagisen realismin, Lapin lisän varaan.
Minua hävettää. Joka päivä, tunti ja hetki, kun Lappi ei ole Korundin myymälän juttu, kansainvälinen, pohjoisesta tekijyydestä kiinnostunut ihminen astuu Korundin pääaulaan ajatellakseen, että meillä pohjoisessa ei varmastikaan ole pätevää tekijyyden ja taiteenkulttuuria, kun kulttuuritalomme Korundin – Pohjoisesta pintaa syvemmältä – aula on katettu tanskalaisella lakritsilla.
Se on väärin ja kuten huomaamme, liikemiehenä olen korkeintaan keskinkertainen – vuodenkaan jälkeen en ole päässyt asiasta yli. Pyydän apua, tehdään Korundin tanskalaisten lakritsien vääryydelle yhdessä jotain.