Kun Jarmo Alaraudanjoki käy lenkillä, monen ohikulkijan pää kääntyy. Hän ajaa nimittäin velomobiilia, eli kinneriä. Kinneri on nojapyörä, joka on katettu aerodynaamisella korilla. Alaraudanjoen kinnerissä ei ole moottoria, mutta moottoroitujakin tapauksia on olemassa.
– Ihmisillä kiinnostaa velomobiilini todella paljon, ja usein kysytäänkin, että onko tässä moottoria, hän toteaa.
Parhaimmillaan satasta kulkeva kinneri on nykyään Alaraudanjoen uskollinen lenkkimenopeli, sillä vauhtiin päästessään pyörä pyörii kuin rasvattu.
– Saan tehtyä tällä hyviä lenkkejä, eilen kävin noin 130 kilometriä pyöräilemässä, hän kertoo.
Alku oli kuitenkin hiukan takkuisempaa, sillä pyörä painaa 28 kiloa ja pyöräilyasento on täysin eri kuin pystypyörässä.
– Löysin itsestäni uusia lihaksia siinä vaiheessa kun aloitin, mutta noin tuhannen kilometrin kohdalla alkoi tuntumaan siltä, että nyt luistaa.
Hieman pienempi formula
Ennen kinneriä Alaraudanjoki harrasti kuutisen vuotta maantiepyöräilyä, ja hän vertailee paljon pystypyörän ja kinnerin ominaisuuksia.
– Velomobiilin muoto tekee sen, että ajoneuvo on todella aerodynaaminen. Ilmanvastus on pyöräillessä olematon, ja kinnerin keskinopeus tasaisilla tieosuuksilla on jopa 10 km/h suurempi.
Jos kinnerillä mielii lähteä pidemmälle reissulle, onnistuu tavaroiden kuljetus istuimen alta löytyvässä tavaratilassa, jonka vetoisuus on 100 litraa.
– Tänne mahtuu vaikkapa makuupussia ja muuta retkikampetta, Alaraudanjoki esittelee.
Kinneristä löytyy 22 vaihdetta sekä runko on valmistettu sellaisesta materiaalista, jota löytyy muun muassa formuloista.
Lapin hallitseva harrastaja
Kinnereitä ei ole montaa suomessa. Alaraudanjoki veikkaa, että niitä olisi suomalaisomistuksessa noin satakunta. Hän itse hallitsee Lappia maakunnan ainoalla kinnerillä.
– Lähimmä kinnerit löytyy Oulusta ja Kokkolan seudulta, hän sanoo.
Harrastajien vähyys selittynee ehkä sillä, että Suomen pyöräkulttuuri ei ole vielä päässyt aivan samalle aallonpituudelle suurten pyöräilymaiden, kuten Tanskan, Hollannin ja Saksan kanssa.
Alaraudanjoki harmitteleekin Rovaniemen ja lähiseutujen pyöräteiden kehnoa kuntoa, sillä ne rajoittavat reitinsuunnittelua jonkin verran.
– Pyörätiet ovat monesti niin huonossa kunnossa, että menen suosiolla pientareelle ajamaan.
Ei rattiraivoa autoilijoilta
Alaraudanjoki on havainnut, että muut tienkäyttäjät suhtautuvat erikoiseen kulkuneuvoon todella kohteliaasti, eikä provosoivaa liikennekäyttäytymistä ole tullut vastaan.
– Autoilijat harvoin edes ohittavat minua, eikä mitään tööttäilyjäkään tule, toisin kuin pystypyörällä lenkkeillessä.
Vaikka pyörä onkin katettu, vakuutusta Alaraudanjoki ei menopelilleen saa, sillä hänen velomobiilissaan ei ole moottoria. Siksi liikenteessä tulee olla erityisen varovainen, sillä uusi vastaavanlainen kustantaisi noin 8000 euroa.
– Tässä on kuitenkin todella kestäviä osia, kuten kettinki, joka kestää noin 30 000 kilometriä ennen kuin se täytyy vaihtaa.
Alaraudanjoki tilasi itse velomobiilinsa suoraan valmistajalta Alankomaista, mutta Suomestakin löytyy yksi maahantuoja, jos menopeli kiinnostaa. Velomobiilien maahantuoja Suomessa on Velomobil Center Finland.
Kinneri
Nykyaikainen velomobiili eli kinneri on valmistettu usein lasi- tai hiilikuidusta sekä alumiinista valmistettu aerodynaamisesti muotoiltu kolmipyörä.
Kinnerin muodon on tarkoitus estää ilmavirtauksen irtoaminen kappaleen pinnasta.
Kinnerissä on polkupyöristä pienin ilmanvastus ja siten suurin huippunopeus.
Kinneri painaa mallista riippuen noin 24-40 kiloa ja tavaratilaa löytyy eri puolilta kinneriä reilut 100 litraa.
