Viimeiset lomapäivät elin synkronissa hirvaan kanssa. Saunanlämmityksen aikaan se kopisteli mökkitietä pihalle. Tervehdin sitä ja kutsuin löylyihin. Se ei piitannut kutsusta eikä puuhistani, puiden pilkkomisesta tai vesipadan täytöstä, vaan jatkoi liiterinnurkalta metsään.

Välillä se asettui kavereineen makuulle mökkikankaalle. Katselin ilta-auringon kaunistamasta varvikosta nousevia sarvia, enkä halunnut enää ikinä palata arkeen.