Heinäkuussa Hankasalmen Kihveli Soikoon -festivaalilla sain nautiskella Werner Bros -skiffleorkesterin esittämästä upeasta Mustikanpoiminta-kappaleesta, jossa sävel-sanallisesti kirkastuu eräs suomalaisen elämänmuodon itsestäänselvyys: Mustikanpoiminta/ on mukavaa toimintaa/ voi ajatella useita asioita/ kerrankin huolella.
Kukapa ei olisi elänyt todeksi näitä laulun sanoja? Kyykistelyä ei ole turhaan pidetä kuntoilun kuningasasentona ja omassa belfie-keskeisessä internet-ajassamme se on omiaan aktivoimaan ihmiskehosta juuri kaikkein tarpeellisimpina pidettyjä lihaksia. Mustikan syömisen ja metsässä möyrimisen hyödyt niin ruumiilliseen kuin henkiseenkin terveyteen ovat tieteen moneen otteeseen todistamat. Mutta hyötyjen runsaus ei selitä mukavuutta, monestihan mukava toiminta on hyödytöntä – ja jopa sangen epäterveellistä.
Ehkäpä mukavuuden ymmärtämiseksi on syytä kääntää katseemme historiaan ja sen ylikin, ihmisyyden alkuhämäriin. Rutger Bregman tiristää mainiossa Hyvän historia -kirjassaan maapallon elämän neljän miljardin vuoden olemassaolon havainnollisesti yhteen kalenterivuoteen, jolloin planeettamme oli bakteerien valtakuntaa lokakuun puoliväliin asti, marraskuussa kehittyi monimutkaisempaa elämää evineen, oksineen ja kitiinikuorineen ja ihminen ilmestyi vasta uudenvuodenaattona iltayhdentoista kieppeillä ja elettyämme vajaan tunnin metsästäjä-keräilijäin elämää, keksimme kahta minuuttia ennen vuodenvaihdetta maatalouden ja viimeisen minuutin aikana tapahtui se, mitä ihmiskunnan historiaksi yleisesti ymmärretään sotineen, sopimuksineen ja yksi toisensa jälkeen sortuvine imperiumeineen.
Urbaaneimmilla sivistyskansoillakin on taustallaan siis liki pari miljoonaa vuotta metsästäjäkeräilyä, vain korkeintaan kaksitoista vuosituhatta yksitoikkoista maanviljelystä ja vain muutama vuosikymmen tietoyhteiskuntaelämää – ei siis ihme että elämänmuotomme tuntuu vieraalta ja metsästäjä-keräilyn kaltainen lajityypillinen poimintatoiminta mukavalta ja ajattelua vapauttavalta.
Tutkimusten mukaan metsästäjä-keräilijä-yhteisöissä työpäiväkin oli nykyaikaista elämäntapaamme huomattavasti lyhyempi ja aikaa jäi seurusteluun, laiskotteluun, harrastuksiin ja elämiseen.
Vallitsevan ääritehokkaaksi viritetyn talousjärjestelmän aikana on näppärin tuoda mustikanpoimijat toiselta puolen maapalloa, meidän istuksia epäergonomisissa työasennoissa kahdeksan tuntia päivässä ja ostaa muiden poimimat marjat pakastealtaista. Varmasti suurta tehokkuutta, mutta mukava toiminta ja useiden asioiden huolella ajattelu menee tämänkaltaisin järjestelyin sivu suun.