Rovaniemellä eletään paradoksaalista asuntokriisiä. Kaupungissa on satoja, jopa tuhansia asuntoja, mutta ne eivät ole koteja niitä tarvitseville. Sen sijaan ne on valjastettu lainvastaisesti lyhytaikaiseen majoituskäyttöön, joka rikkoo kaavamääräyksiä ja taloyhtiöiden yhtiöjärjestyksiä.
Laittomuuden seurauksena tavalliset ihmiset – opiskelijat, työntekijät ja perheet – jäävät vaille asuntoa. Moni perhe on joutunut vaihtamaan kotia salahotellin tieltä. Tai muuttamaan pois kaupungista.
Viranomaisresursseja joudutaan käyttämään valvontaan ja sanktioihin, kun niiden pitäisi keskittyä kaupungin uudistamiseen, uusien kaavojen valmisteluun ja kestävän kaupunkikehityksen turvaamiseen. Toisin sanoen meillä olisi keinot ratkaista asuntopula, mutta resurssit valuvat laittomuuksien paikkailuun. Mikäli kaikki pari tuhatta asuntomajoituskohdetta palautuvat lainkuuliaisuuden myötä kodiksi, asuntokriisi olisi pääosin ratkaistu.
Tilanne ei ole kestävällä pohjalla. Yksityisten sijoittajien velvollisuudet eivät voi olla vapaaehtoisia. Asuntomajoittajien tulee kunnioittaa lakia – tarvitaan lainkuuliaisuuden palautus.
Kaupunki, taloyhtiöt ja isännöitsijät eivät saa sulkea silmiään säännöistä piittaamattomalta toiminnalta, sillä se murentaa paitsi asuntomarkkinoiden oikeudenmukaisuutta myös yleistä lainkuuliaisuutta. Jos laki ei koske kaikkia, se ei lopulta koske ketään.
Rovaniemen on otettava asuntokriisin ratkaiseminen tosissaan. Tämä tarkoittaa kaavojen ja yhtiöjärjestysten noudattamisen varmistamista sekä sitä, että valvontaa tehdään ennaltaehkäisevästi, osaavalla viestintätyöllä ja johdonmukaisesti. Lainkuuliaisuus ei ole pelkkä periaate, vaan edellytys sille, että jokaisella on mahdollisuus löytää koti.
Katto pään päälle ei synny ilman sääntöjen kunnioittamista. Nyt on aika palauttaa järjestys ja varmistaa, että kodit ovat koteja – eivät lainvastaisia liiketoimintakohteita. Toimivat asuntomarkkinat ja kestävä matkailu edellyttävät yhteisesti sovittujen määräyksien noudattamista. Lainkuuliaisuus kunniaan!