Tähtijuttu: Kak­sois­mur­ha toi kyy­ne­leet lau­ta­mie­hen silmiin – min­kä­lais­ta on maal­lik­ko­tuo­ma­ri­na toi­mi­mi­nen?

Rakentaminen: Pel­ko­sen­nie­men koulu val­mis­tuu rii­tai­sis­sa tun­nel­mis­sa – pääu­ra­koit­si­ja: "En kom­men­toi"

Pääkirjoitus : Pe­rus­suo­ma­lai­set ei ole luo­pu­nut EU-ero­haa­veis­taan – se on yl­lät­tä­vää ti­lan­tees­sa, missä Suomen erosta hyö­tyi­si vain hyök­käys­so­taa käyvä Venäjä

Pääkirjoitus

Lä­hi­mat­kai­lua ja pii­lo­tet­tu­ja helmiä - Me­ri-La­pis­ta­kin löytyy mie­len­kiin­toi­sia mat­ka­koh­tei­ta

-
Toimituksesta

Lähimatkailu oli kasvava trendi jo ennen korona-aikaa, mutta vasta pandemia sai ihmiset todenteolla kiinnostumaan kotimaasta matkailukohteena. Korona on luonnollisesti vaikuttanut siihen, mihin ylipäätään on mahdollista, tai järkevää, matkustaa, mutta etenkin nuorten kasvava kiinnostus kotimaan matkailua kohtaan vaikuttaisi olevan pysyvämpi trendi. Nettimatkatoimisto ebookersin alkuvuonna toteuttaman kyselytutkimuksen mukaan lähes kolmasosa nuorista, eli 18-29-vuotiaista vastaajista, ilmoitti kiinnostuksensa kotimaan matkailua kohtaan kasvaneen. Jopa 74 prosenttia kaikista suomalaista suunnitteli kotimaanmatkaa tälle kesälle.

On koronasta sentään seurannut kaiken pahan lisäksi siis jotain hyvääkin. Kotimaa on ollut pitkään suomalaisten pahasti aliarvioima matkakohde. Maastamme löytyy niin paljon mielenkiintoista koettavaa ja upeaa nähtävää, että on todella sääli kuinka moni on jäänyt siitä paitsi. Moni suomalainen tuntee Espanjan aurinkorannikot paremmin, kuin omien kotikulmiensa piilotetut matkailuhelmet.

Itse havahduin pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa pohtimaan mikä itseisarvo sillä on, että matkakohde on mahdollisimman kaukana? Kotimaassakin matkustaessa oli päästävä niin kauas, kuin rajat antoivat myöten. Tiesinkö edes, mitä kaikkea tarjontaa aivan kotikulmillani oli?

Tuolloin olin asunut yli 10 vuotta Torniossa, enkä ollut käynyt kertaakaan Kukkolankoskella tai edes siinä vesitornissa, joka töröttää keskellä kaupunkia ja jonka näin joka ikinen päivä kävellessäni kouluun. Alueen kuuluisimmassa vetonaulassa, eli Kemin Lumilinnassa oli sentään tullut käytyä jo opiskeluaikana. Päätin silloin asettaa itselleni haasteen, ja alkaa tutkimaan, millaisia kohteita täältä Meri-Lapin alueelta löytyy. Vesitorni ja Kukkolankoski tuli lopultakin nähtyä, tosin Kukkolaan haluan vielä palata kokeilemaan koskenlaskua. Siian lippoustakaan en ole vielä nähnyt. Silloisen turistikierrokseni kohokohdat koin alueen saaristossa. Retki Pensaskarin saareen oli mieleenpainuva kokemus. Yhtä lailla ihastuin M/S Leilalla tehtyyn pienimuotoiseen ja sympaattiseen risteilyyn Laitakarin saarelle. Kauniissa säässä tehdyn merimatkan kruunasi mielenkiintoiset tarinat alueen historiasta. Myös Etelä-Suomesta saapuneet ystäväni kehuivat jälkeenpäin risteilyä yhdeksi Lapin matkansa kohokohdista. Aina hieno kokemus ei vaadi suurella rahalla rakennettuja valtavia puitteita.

Tänä kesänä olen vakaasti päättänyt jatkaa kesken jäänyttä projektiani alueen kohteisiin tutustumisessa. Jo nopealla googlauksella löytyi niin paljon mielenkiintoisia kohteita, ettei taida tämäkään kesä riittää niissä kaikissa käymiseen.

Perämeren kansallispuisto houkuttelee edelleen, ja tällä kertaa haluan päästä tutustumaan siihen Jähdillä. Tuttavaperheen kanssa on suunnitelmissa vierailu Kotieläinpuisto Arkadiaan. Jo aikaisemmin kävimme tutustumassa Keminmaan Honkamaassa sijaitsevaan Old Pine Husky Lodgeen, joka on todella persoonallinen helmi alueen matkailuyritysten joukossa; keskellä Keminmaan korpea pääsee syömään aitoa italialaista pizzaa ja samalla rapsuttelemaan huskykoiria. Talvella yritys tarjoaa koiravaljakkoajeluita.

Listalla ovat vielä Farm Escape -pakohuonepeli, Simon maankohoumapuisto sekä koronatilanteen joskus helpottaessa Ruotsin puolella sijaitsevat Sandskär sekä Saivaaran kivikautinen asuinalue. Viime aikoina olen erityisesti ihastunut hieman tuntemattomampiin luontokohteisiin; Meri-Lapin alueelta löytyy yllättävän paljon laavuja, kotia ja vähemmän kuljettuja luontopolkuja toinen toistaan kauniimmissa maisemissa. Syksyksi suunnittelemani vaellusreissu pohjoiseen Lappiin peruuntui, kun minulle selvisi, että alueeltamme löytyy myös hieman pitempiä vaellusreittejä, kuten Ylitornion Aurinkovaarojen Jotos.

Miten täältä ikinä malttaa lähteä minnekään, kun alueellamme on niin paljon mielenkiintoista koettavaa ja nähtävää?

Mikä itseisarvo sillä on, että matkakohde on mahdollisimman kaukana?