Sakattiin liittyvään keskusteluun (LK 20.6.) on hyvä lisätä muutamia oleellisia seikkoja. Tonneihin keskittyvä yksinkertaistava vertailu ei huomioi tärkeämpiä laadullisia seikkoja. Vaikka nikkeli näyttää samankaltaiselta, tuotetut tonnit eivät ole vaikutuksiltaan yhtäläisiä. Sama koskee kaikkia metalleja.
Laadullisista seikoista tärkein on esiintymän monen eri tekijän pohjalta määräytyvä teknistaloudellinen hyödynnettävyys. Ne ovat Sakatissa harvinaisen suotuisia, sijaintia lukuun ottamatta. Jos esiintymä ei ole taloudellisesti hyödynnettävissä, ei sen metallitonneilla ole merkitystä maailman kokonaistuotannon kannalta. Riittävä kannattavuus varmistaa myös, että ympäristöstä huolehditaan asianmukaisesti.
Valtaosa nikkelistä tuotetaan lateriittisista esiintymistä. Haittavaikutukset ovat toista kertaluokkaa kuin Sakatin sulfidinikkeliesiintymällä. Lateriittinikkelin hiilijalanjälki on jopa monikymmenkertainen siihen nähden. Myös jätemäärät ja niiden haitallisuus ovat eri mittaluokassa.
Useimmat lateriittikaivoksista ja -esiintymistä ovat korkean biodiversiteetin alueilla, joissa luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvat vaikutukset ovat moninkertaisia Suomen kaivoksiin verrattuna – väheksymättä kaivosten vaikutuksia täällä. Lateriittikaivoksilla on usein myös haitallisia vaikutuksia paikallisiin yhteisöihin ja alkuperäiskansoihin.
2000-luvulla maailman nikkelituotanto on lähes kolminkertaistettu, suurelta osin kiinalaisten toimesta lateriittiesiintymissä. Paikalliset ekologiset ja sosiaaliset sekä globaalit ilmastovaikutukset ovat suunnattomat. Niiden merkitys kasvaa edelleen, koska sulfidinikkeliesiintymien hyödyntäminen on yhä harvempien löydösten ja kiristyvän sääntelyn takia vaikeaa. Onko tämä vastuullista, saati järkevää?
Jos keskitytään suon, kunnan tai valtion tasolle, on vertailun mittakaavataso väärä. Ilmastokeskustelussa painotetaan toimien globaaliutta. Tämä pätee myös kaivoksiin. Ilmastoa ei pelasteta indonesialaisella ”mustan nikkelin” sähköautoilla.
Suomen ympäristöviranomainen käsittelee kaivoksen lupaedellytykset suomalaisen sääntelyn ja paikallisen arvioinnin pohjalta. Kaivoksia ja muita vihreän siirtymän hankkeita rahoittavat kansainväliset sijoittajat panevat suuren painoarvon globaaleille seikoille paikallisten vaikutusten lisäksi.
Kiinalaiset toimijat eivät paneudu näistä kumpaankaan. Tämä ei tunnu estävän Euroopan pitkälti tuontimetalleihin (Kiina, Venäjä) pohjautuvaa ”vihreää siirtymää”.
Näillä kriteereillä Sakatti ehdottomasti on maailmanluokan esiintymä.