työtaistelut: Yk­si­tyi­sen so­siaa­li­pal­ve­lu­alan työ­rii­das­sa ei vielä sopua – uudet lakot uh­kaa­vat alkaa kes­ki­viik­ko­na

kolumni: Säh­kö­tuet olivat pa­niik­ki­rat­kai­su, jossa rahaa jaet­tiin surutta myös rik­kail­le

Mielipide: Pel­ko­sen­nie­mi ei ole krii­si­kun­ta

Mainos: Lapin Kansa Digi 13,90 €/kk – tilaa tästä

Kolumni
Tilaajille

Kuu­luu­ko toi­mit­ta­jan ra­kas­taa ros­ka­ka­so­jen ton­ki­mis­ta ja ku­ra­lä­tä­köis­sä tans­si­mis­ta? – pei­li­ku­van kiil­lot­ta­mi­nen johtaa lopulta väärään to­tuu­teen, ja siksi ikä­viä­kin asioita pitää kertoa

Olen toimittaja, mutta en silti rakasta kuraa, kökköä ja kuolemia. Se voi olla jollekulle yllätys.

Olen saanut muutamia kertoja lukijapalautetta, jossa kysellään, miksi toimittajan pitää aina lähestyä asioita negatiivisen kautta. Miksi asioista pitää kaivaa esille aina ne ongelmatapaukset? Miksi emme joskus voisi vain iloita?

Iloitsemme toki, ja pahoittelut, jos teemme sitä liian vähän. Olisi mukavaa kertoa, kuinka joka päivä on hieno sää, ihmiset onnellisia ja valtakunnassa kaikki hyvin. Toimittajan tehtävä on kuitenkin myös kertoa epäkohdista. Ilman sitä niitä ei voi korjata.

Jos kiillottaisimme päivät pitkät peilikuvaamme, voisimme eittämättä pian uskoa sen oleva koko totuus.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tutustu, voit peruuttaa tilauksen koska tahansa.