Kurkien muutto sy­käh­dyt­tä­vä näy­tel­mä - me­ri­lap­pi­lais­kur­jet mat­kaa­vat Rans­kaan ja Es­pan­jaan. Osa päätyy aina Etio­piaan saakka.

Kurki on vahva lentäjä, jolle jopa 500 kilometrin päivämatkat ovat hyvällä kelillä pikku juttu. Muuttolento sujuu noin 50 kilometrin tuntivauhtia.
Kurki on vahva lentäjä, jolle jopa 500 kilometrin päivämatkat ovat hyvällä kelillä pikku juttu. Muuttolento sujuu noin 50 kilometrin tuntivauhtia.

Kun korkeuksista alkaa kuulua voimakkaita krraaa-huutoja kannattaa täyhyillä taivaalle, sillä kyseessä voi hyvinkin olla etelän maille matkaava kurkiaura. Vanha kansa uskoi raikuvien äänten merkitsevän jättilintujen hyvästijättöjä – onhan näissä huudoissa aimo lataus surumielisyyttä.

Kauan sitten uskottiin myös parvista kuuluvien piipitysten tarkoittavan sitä, että kurjet olivat ottaneet siipiensä suojaan kyytiläisiksi pikkulintuja. Uskomus oli hellyttävä, mutta väärä, sillä pikkulintujen ääntelyä muistuttavat tjirp-sirahdukset ovat alkukesästä syntyneiden kurjenpoikasten vingahduksia. Ne voinee tulkita ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen vanhempiensa mukana lähteneiden kurkilasten  riemunkiljahduksiksi tai pelon ilmaisuiksi?

Heti laulujoutsenten ja kyhmyjoutsenten jälkeen suurimpiin lintuihimme lukeutuvan kurjen muuttotiet ja talvehtimisalueet ovat alkaneet viime vuosien aikana tarkentua. Kiitos tästä lankeaa muiden muassa kemiläislähtöisen filosofiantohtorin, Petri Suorsan ja hänen tutkimusryhmänsä tekemien tutkimusten ansiosta. Suorsan tiimi on tutkinut pohjois-suomalaisten kurkien elämänvaiheita satelliittiseurannan avulla.

Kurkien koipeen kiinnitetty lähetin on kertonut 2010-luvulla tutkijoille aivan uusia ja monesti hyvinkin yllättäviä asioita.

Petri Suorsa viestitti, että suomalaiset kurjet lähtevät syysmuuttomatkalle joko lounaista reittiä Ranskaan ja Espanjaan tai noudattaen etelä-kaakkoinen –reittiä Itä-Euroopasta (Unkari) lounaaseen päätyen Tunisiaan ja Algeriaan. Suorsan mukaan osa kurjista jatkanee vielä Turkkiin ja Israeliin – osa päätyy Niilin seuduille sekä mahdollisesti aina Sudaniin ja Etiopiaan asti.


FT Petri Suorsan mukaan kurkien tutkimuksella ja suojelulla on Suomessa pitkä historia, jonka muodostumisessa vapaaehtoisilla harrastajilla on ollut iso rooli. Vuosina 1974-2005 rengastettiin 1115 kurkea, joista pyöreästi puolet merkittiin värirenkain. Värirengastuksen merkitys on ollut tutkimukselle suuri, sillä lintujen matkan varrelta ja talvehtimisaluilta saatujen kontrollien määrä on moninkertaistunut.

Olen viime viikkoina seurannut tiiviisti Meri-Lapin kurkien syysmuuton alkutouhuja ja muuton alkurynnistystä ja hyvään vauhtiin päässyttä muuttoa. Elokuun loppupuolella pohjoisen seudut jätti taakseen satojen luppokurkien joukko. Lintuja lipui sopivien pohjoistuulten työntäminä talvehtimisalueita kohti useiden kymmenien yksilöiden päivätahtia. Luppokurjet ovat vielä pesimättömiä, nuoria lintuja, jotka viettävät kesää ruokailu- ja käräjöintipaikkojaan vaihtaen, kunnes muuttolevottomuus lopulta sai aikuisten tavoille opetelleet kurjet valtoihinsa pari, kolme viikkoa sitten.

Syyskuun toisen viikon alussa seurasin kurkimuuttoa Kallinkankaan tornissa. Yhden iltapäivän tunnin aikana Ruottalan ja Liedakkalan pelloilta ponkaisi lentimilleen noin 120 kurkea. Ne ilmaantuivat kuin yhdestä narusta nykäistynä Kallin luode-kaakko –ilmakäytävään. Ei ollut yllätys että huomattava osa noista kurjista ei löytänyt muodostelmiinsa selvää johtajuutta, vaan palasi takaisin ”lähtökuoppiinsa.” Tuhansien kilometrien lentomatkan tekeminen on kokeneellekin pitkäkaulalle valtava päätös, vaikka siihen on jo viikkoja valmistauduttu.


Tornion kurkia oli Kallinkankaalla odoteltu jo parisen viikkoa. Enteitä rynnistyksestä saatiin 9.9. jolloin Raumonjärven Hallaniityn yllä kierteli 200 kurjen jättitokka. Ilmeisesti reipas muutto jäi kuitenkin lähtötelineisiin, sillä selkeätä matkasoutua ei  vielä nähty.

Kaksi päivää myöhemmin Kallinkankaan tornissa päivystänyt lintuharrastaja työllistyi pitkäksi toviksi kiikareineen, kaukoputkineen ja muistiinpanovihkoineen. Päivän saldo oli 508 muuttokurkea. Tornion kurkien muuttokäytävä kulki tuolloin pitkin Perämeren rantaviivaa.

Tervolan kurkien paimentamisessa on riittänyt puuhaa. Laskin (pääosin kuitenkin arvioin) syyskuun ensimmäisellä viikolla Isonpalonperän pellolta 1000 kurkea, mikä taitaa olla suurin Tervolassa koskaan havaittu kurkikertymä. Kurkien räknääminen ei ole helppoa, koska säikyimmät linnut lähtivät herkästi muutaman kilometrin päässä olevalle Lapinjängän peltoalueelle, ja täydennystä tuli aina jostain tilalle.

Tuore noteeraus Tervolaan kertyneistä pitkäkauloista on viime sunnuntailta, jolloin kurkimääräksi sain 1000–1100 yksilöä, jotka kököttivät  pitkän peltosaran päässä Isonpalonperällä. Linnut odottelivat sopivaa luoteen ja koillisen väliltä puhaltavaa tuulta matkanteon tarpeisiin. Tervolaan kertyneet jättilinnut lähtivät muutotaipaleelle 14.9., jolloin Kallinkankaan tornissa päivystänyt tarkkailija laski päivän mittaan 1147 Tervolan suunnalta tullutta kurkea, jotka matkasivat eri kokoisissa muodostelmissa etelää kohti.

Syksyn lintumaailmaa ovat piristäneet myös havainnot valkoposkihanhista. Tämä pienehkö hanhilaji majaili 1.9.Suensaaren Tullinlietteellä ja 5.9. Tornion Miukissa. Tullinlietteellä ruokaili 105 hanhea ja toisen havainnon pääluku oli 112 yksilöä.

Tunturimaan sopulinsyöjän, piekanan, muutto pääsi kunnolla vauhtiin 11.9. jolloin eri puolilla Meri-Lappia nähtiin yli 40 muuttajaa. Harvinaisimpaan lajistoon kuuluu taigauunilintu, josta on tullut kaksi havaintoa Kemistä: Karihaarasta ja Mansikkanokalta.