Kurki ja väs­tä­räk­ki saa­pui­vat Me­ri-Lap­piin – plus­sa-as­teet pis­ti­vät tun­nus­te­li­joi­hin ja etu­jouk­koi­hin lii­ket­tä

Laulujoutsenen ja kanadanhanhen kokoero ilmenee selvästi tästä ravinnonhakuun liittyvästä tilannekuvasta.
Laulujoutsenen ja kanadanhanhen kokoero ilmenee selvästi tästä ravinnonhakuun liittyvästä tilannekuvasta.

Huhtikuun alkupuolen aurinkoiset ja hivenen plussalle kohonneet päivälämpötilat herättelivät muuttolintuja jättämään eteläisen Suomen lumettomia peltomaisemia ja sulaneita jäistä vapautuneita vesistöjä taakseen ja suuntaamaan Pohjois-Suomen vielä kovin talvisille seuduille. Sulapaikkoja täällä on vielä niukasti – pälvistä puhumattakaan.

Lintumaailmassa aikainen saapuminen on riski etenkin huonokuntoisimmille siivekkäille. Kevät voi yllättää pahemman kerran takatalven iskiessä tuiskuineen ja pakkasineen. Pahin muistiinpanoistani löytämä takatalvi osui 60-luvun lopulle. Tuolloin pitkään jatkunut raju kylmänpurkaus tappoi Meri-Lapissa muiden muassa satoja töyhtöhyyppiä. Ne eivät löytäneet ruokaa kivikoviksi jäätyneiltä pälvipaikoilta, ja lumituiskut peittivät lopulta vähätkin sulapaikat. Hyyppäkannan palautuminen kesti vuosia.

Tänä keväänä ensimmäinen töyhtöhyyppä nähtiin 25.3. - ja missäs muualla kuin Liakan peltomaisemissa - lajin omimmassa elinympäristössä.  Seuraavana päivänä laji ehti Louelle, ja 27.3. bongasin hyypän lentämässä Keminmaan Laurilassa kohti etelää. Hyyppien määrät ovat toistaiseksi olleet melko pieniä – enimmillään näitä veikeitä kahlaajia liikuskeli pitkäperjantaina Tornion Oraskerissa 22 linnun tokka.

Hanhimuuton alku osui maaliskuun loppuun. Alueemme suurin hanhi, kanadanhanhi, osui lintuharrastajan kiikariin ensimmäisen kerran 24.3. Kiikelissä. Kuten lajin nimikin kertoo, lintu ei ole suomalaista sukujuurta; sitä on istutettu Länsi-Eurooppaan jo 1600-luvun alusta lähtien. Sittemmin se on levinnyt tehokkaasti mm. Ruotsiin ja Suomeen. Ensihavainto Kemin-Tornion alueelta tehtiin liki 50 vuotta sitten.

Kanadanhanhi sekoitetaan usein samannäköiseen valkoposkihanheen, joka on reilusti kanadalaista pienempi ja sillä on päässä valkoista vain poskissaan ja kurkussaan sekä pienenä täplänä otsassaan. Paljon pitempikaulaisen kanadanhanhen valkokuvio ulottuu kurkusta lähelle päälakea.

Kanadanhanhien vanavedessä tulivat Perämeren pohjukkaan myös merihanhet, jotka ovat kanadalaisten jälkeen suurimpia hanhiamme. Kevään ensihavainnot kirjattiin 28.3., jolloin merihanhia nähtiin sekä Rytikarissa että Pajusaaressa – yhteensä 15 yksilöä.

Ensimmäiset kurjet ehtivät Meri-Lappiin 8.4. Kurki tulee maisemiimme keskimäärin 12.4.
Ensimmäiset kurjet ehtivät Meri-Lappiin 8.4. Kurki tulee maisemiimme keskimäärin 12.4.

Pitkäperjantaina Pajusaaresta ynnättiin kaksi suurehkoa merihanhien kerääntymää, joista toisessa oli 45 merihanhea ja toisessa 44. Hieman yllättävää on, ettei metsähanhesta ole saatu pääsiäiseen mennessä ensimmäistäkään havaintoa. Ei kannata kuitenkaan vielä huolestua, sillä laji saapuu Meri-Lappiin keskimäärin 16.4. Jos ihan rehellisiä ollaan, kannan vähentymisestä kannattaa kyllä olla huolissaan.

Pääsiäinen merkitsi pikkulintujen levähdys- ja ruokailupaikoilla melkoista säpinää. Järpissä Jouko Kärkkäisen linturuokabaarin antimia nautti 9.4.peräti 115 peippoa, ja Tornion Hallaniityllä viihtyi päivää aikaisemmin 300 pulmusta. Pitkäperjantaina Järpistä bongattiin kevään ensimmäinen niittykirvinen, ja päivän havaintoihin saatiin Järpistä myös tunnetun lintulorun edustaja: västäräkki. Se ilmaantui täsmällisesti, sillä riukupyrstön keskimääräinen tuloaika 50 vuoden ajalta on 11.4!

Kevään indikaattorilajeihin voinee lukea myös kurjen. Ensimmäiset tunnustelijat ovat tulleet tällä vuosituhannella keskimäärin 12.4. Tänä keväänä majesteettisesti Raumonjärven yllä jo 8.4. liidellyt kurki tuotti iloisia tuntemuksia peltolakeutta kiikaroineelle lintuharrastajalle. Juokuassa samana päivänä retkeillyt lintuharrastaja pääsi puolestaan todistamaan, että kurkien etujoukkojen tulo on tosiasia. Vaaramaisemaa puhkaisi ilmojen teillä viiden kurjen muodostelma.


Pääsiäisviikon lintumaailmaa säväyttivät myös lukuisat petolinnut, jotka olivat liikkeellä ainakin lajimäärällä mitaten näyttävästi.  Haukkoja ja kotkia nähtiin 8.4. – 12.4. kymmenittäin – suurimmista merikotkista aina pienimpiin ampuhaukkoihin asti. Ahkera retkeilijä voi nähdä huhtikuun ensimmäisellä puoliskolla jopa kymmenen päiväpetolintulajia; parhaita havaintopaikkoja ovat lintutornit tai normimaisemaa korkeammalle kohoavat kukkulat.

Viime päivien pikku harvinaisuus on 12.4. Järpissä nähty kangaskiuru, joka on nähty viime vuosikymmenten aikana Kemin-Tornion seudulla vain muutaman kerran. Melko harvoin retkeilijä kohtaa Meri-Lapin lintumailla myös tiklin, joka on etelärannikolla suhteellisen tavallinen tuttavuus. Laji on nähty tänä keväänä pariinkin otteeseen: Järpin tuhka-altaalla 7.4. ja Kemin Siikakankaalla 3.4. Liki kangaskiurun luokkaa havaintomäärällä mitaten on tunturikiuru, joka nähtiin 27.3. Veitsiluodossa. Tunturikiuru oli vielä  60-luvun lopulla runsaslukuinen muuttaja Kemin-Tornion alueella, mutta on nyttemmin käynyt harvinaiseksi.